Suomen liikenneinfrastruktuurin kustannustason kansainvälinen vertailu

Liikenneinfrastruktuuri sisältää liikenneväylästön siihen kuuluvine rakenteineen ja laitteineen. Liikenneinfrastruktuurimenot ovat vuosittain noin 11-12 miljardia markkaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ovatko Suomen liikenneinfrastruktuurikustannukset kansainvälisesti vertaillen korkeat. Tutkimuksessa selvittiin myös syitä eri maiden välisille kustannuseroille sekä etsittiin keinoja kustannusten alentamiseksi. Kansainvälisen tarkastelun kohteena oli tie-, rautatie- ja vesiliikenteen infrastruktuuri. Pääpaino kohdistettiin tieliikenneinfrastruktuurin suhteellisten kustannusten vertailuun Länsi- ja Keski-Euroopan maiden sekä Pohjoismaiden kesken. Radan- ja vesiväylänpitomenoja vertailtiin hieman suppeammin vain Pohjoismaiden välillä Ilmaliikenteen infrastruktuurikustannuksia ei tässä tutkimuksessa tarkasteltu. Vertailumaiden infrastruktuurikustannuksille ja -menoille laskettiin erilaisia tunnuslukuja liikenneverkkojen ominaisuuksien, liikennemäärien sekä väestötietojen perusteella. Lähteinä käytettiin kansainvälisiä tutkimuksia ja tilastoja sekä suoraan asianomaisista maista kerättyjä tietoja. Suurimmat ongelmat liittyivät tilastotietojen saatavuuteen, luotettavuuteen ja vertailukelpoisuuteen. Lisäksi eri maiden liikenneverkkojen kunto- ja palvelutasovaihtelut vaikeuttivat väylänpidon yksikkökustannusten objektiivista vertailua. Tieliikenneinfrastruktuurin pidon suhteellisten kustannusten ja menojen kansainvälisessä kokonaistarkastelussa Suomi sijoittui vertailumaiden keskitasolle. Suomen yleisen tieverkon tiepituuteen, asukaslukuun ja liikennesuoritteeseen suhteutetut kunnossapitomenot olivat Pohjoismaiden alhaisimmat. Yleisen tieverkon pidon suhteelliset kokonaismenot (per tiekilometri, per asukas, per ajoneuvokilometri) olivat myös Suomessa kansainvälisesti alhaiset. Koska Suomen yleisen tieverkon palvelutaso on pysynyt toistaiseksi korkeana, voidaan kunnossapidon kustannustehokkuutta pitää tyydyttävänä. Radanpidon kokonaismenot Suomessa ovat Ruotsiin ja Norjaan verrattuna alhaiset lähinnä kehittämisinvestointien vähäisyyden vuoksi. Perusradanpitomenot ratakilometriä kohti ovat Suomessa näiden kolmen naapurimaan keskitasoa. Vesiliikenteen infrastruktuurimenoja vertailtiin Suomen ja Ruotsin välillä. Tuoreiden menotietojen mukaan väylänpidon menot kilometriä kohti ovat Suomessa hiukan alemmat kuin Ruotsissa. Merkittävimpiä liikenneinfrastruktuurimenoja nostavia tekijöitä Suomessa ovat liikenneverkkojen korkea palvelutaso, vaikeat sääolosuhteet sekä harva ja hajanainen yhdyskuntarakenne. Liikenneinfrastruktuurimenoja voidaan alentaa muun muassa kilpailuttamalla väylänpitourakoita ja rationalisoimalla väylälaitosten toimintaa. Väylästandardien tarkastaminen ja uudelleen arviointi saattavat myös tuoda säästöjä, mikäli standardit osoittautuvat joiltain osin liian korkeiksi haluttuun palvelutasoon nähden