Tienrakentamisen tehostaminen uusilla toteutusmuodoilla

Suomessa, kuten monissa muissakin maissa, tienrakentamisen ongelma on rahoituksen sidonnaisuus valtion talousarvioon. Tiehankkeiden rahoitus myönnetään osina, joiden suuruudesta päätetään vuosi kerrallaan. Kun yhtä aikaa on käynnissä useita hankkeita, niiden vuosittaiset rahoitusosuudet ovat pieniä, eikä tehokas rakentaminen ole mahdollista. Tämän diplomityön tarkoitus oli selvittää, kuinka tienrakentamista voidaan tehostaa uusilla toteutusmuodoilla. Työn keskeinen aihe on jälkirahoitusmalli, jossa yksityinen tieyhtiö suunnittelee ja rakentaa tien itse järjestämällään rahoituksella ja vastaa tien kunnossapidosta sovitun pituisen ajan. Valtio maksaa tieyhtiölle jälkeenpäin korvausta valmiin tien liikennemäärien mukaan. Jälkirahoitusmallia käytetään Suomessa ensimmäistä kertaa Lahden moottoritien rakentamisessa. Tästä hankkeesta saatujen kokemusten lisäksi työssä on tarkasteltu ulkomailla, pääasiassa Englannissa, toteutettuja jälkirahoitushankkeita. Toinen uusi tiehankkeen toteutusmuoto Suomessa on kokonaisrahoitusmalli, jossa useamman kuin yhden vuoden kestävälle tiehankkeelle myönnetään kerralla rahoitus valtion budjetista Tätä rahoitusmallia kokeillaan ensimmäistä kertaa Porvoo-Koskenkylä moottoritiehankkeessa, joka alkaa vuoden 1999 syyskuussa. Kokemukset sekä Suomessa että ulkomailla osoittavat, että rakentaminen on nopeaa ja taloudellista, jos rahoitus on rakentajan käytettävissä ilman vuosittaisia rajoituksia. Optimiaika moottoritien rakentamiseen on noin 2,5 vuotta, johon sisältyy kolme kesäkautta. Tie on mahdollista rakentaa optimiajassa vain, jos rahoituksen riittävyys koko hankkeelle on etukäteen varmistettu. Kun hanke toteutetaan yhdessä osassa, voidaan tehdä suuria alihankintasopimuksia ja hyödyntää sarjatyömenetelmiä. Työmaan ylläpitokustannuksissa säästetään, koska hankkeen läpimenoaika on Iyhyt. Sekä kokonais- että jälkirahoitusmallissa rakentamisen on arvioitu olevan 10-15 % halvempaa vuosirahoituksen säätelemään rakentamiseen verrattuna. Hankkeen nopea valmistuminen on edullista myös yhteiskunnan kannalta, koska työaikaiset haitat jäävät pieniksi ja uusi tie saadaan käyttöön mahdollisimman nopeasti. Rakentamisen tehokkuuden kannalta ei ole merkitystä, onko rahoitus peräisin yksityiseltä vai julkiselta taholta. Pääasia on, että rahoitus on käytettävissä ilman vuosittaisia rajoituksia. Jälki- ja kokonaisrahoitusmallit luovat siis periaatteessa yhtä hyvät edellytykset rakentamisen tehostamiselle. Jälkirahoitusmallin suurin etu on, että tärkeitä hankkeita voidaan käynnistää silloinkin, kun valtion taloudellinen tilanne on huono. Jälkirahoitusmallin suurin haitta on, että hankkeen rahoituskustannukset ovat suuret. Lisäksi valtion rahankäyttöä joudutaan sitomaan vähintään 15 vuoden ajaksi. Kokonaisrahoitusmallissa investoinnin kustannukset maksetaan kahden tai kolmen vuoden aikana, joten rahaa ei sitoudu pitkäksi ajaksi. Toisaalta suurten hankkeiden aloituskynnys on korkea, koska rahoitus täytyy myöntää kerralla