Keskustakirjasto Hakaniemeen

Diplomityö perustuu kesällä 1998 silloisen kulttuuriministeri Claes Anderssonin aloitteesta käytyyn yleiseen keskusteluun Pasilan pääkirjaston siirtämisestä takaisin Helsingin keskustaan. Uutta keskustakirjastoa on ehdotettu sijoitettavaksi Kamppi-Töölönlahti alueelle, mutta vapaana olevien rakennuspaikkojen vähyyden takia ryhdyin etsimään vaihtoehtoista tonttia. Päädyin valitsemaan Hakaniemenrannan tyhjän ranta-alueen koska katsoin kirjaston sijoituksella olevan positiivinen vaikutus alueen kehitykseen. Suunnittelualue on muuttunut vuosisadanvaihteen vilkkaasta konepaja ja telakkamaisemasta yksinäisen virastotalon ja paikoitusalueen leimaamaksi autioksi rannaksi. Huonosta maineestaan huolimana alueen sijainti on keskeinen ja viereinen Hakaniemen tori toimii vilkkaana kohtauspaikkana. Perusajatuksena kirjastossa on jako kahteen eriluontoiseen massaan; taiteiden ja tieteiden "kuutioon". Taiteiden kuutio on betoninen suljetumpi massa, joka tarjoaa tilaa rauhalliseen mietiskelyyn ja syventymiseen. Läpikuultava tieteiden kuutio on valoisa ja dynaaminen paikka tiedonhankintaan ja sosiaaliseen oleskeluun. Kirjaston ensimmäinen kerros muodostaa tiedon torin pariksi vilkkaalle hakaniemen torille. Katutasossa sijaitsee aulan lisäksi näyttelytila, kirjaston tiedotus ja lehtiosasto. Kirjaston toinen ja kolmas kerros pitävät sisällään asiakastilat ja suurimman osan henkilökunnan työtilat. Kirjaston tekniset tilat ja sosiaalitilat sijaitsevat ensimmäisessä kerroksessa "taiteiden kuution" alimmassa kerroksessa. Taiteiden kuutio on paikalla valettua sini sävytettyä betonia, jonka muotissa on käytetty vaihtelevan paksuista höylättyä lautaa elävän pinnan saamiseksi. Läpikuultava tieteiden kuutio on pilari-palkki-rakenteinen ja julkisivut ovat lasia, johon on silkkipainettu betonilaudoitusta jäljittelevä kuvio. Etelään ja länteen avautuvat julkisivut on ehdotettu kaksoislasiseinärakenteella. Kirjaston bruttoala: 7905 m[2]. Kirjaston tilavuus: 31920 m[3]