Lääkeaineiden kuljetus lipidikalvon läpi

Työn tarkoituksena oli tutkia lääkeaineiden kuljetusta yhden molekyylin paksuisen fosfolipidikalvon läpi. Työssä käytettyjä antisense oligonukleotidejä tutkittiin ensin mikroskooppisella neste/neste-rajapinnalla. Rajapinta muodostettiin veden ja dikloorietaanin välillä olevaan polyesterikalvoon puhkaistuun reikään. Oligonukleotidien siirtymisestä aiheutuvaa virtaa ei voitu havaita. Tästä syystä fosfolipidikalvojen permeabiliteetin tutkimiseen käytettiin tetraetyyliammonium-kationia. Monokerros muodostettiin rajapinnalle käyttämällä niin kutsuttua Langmuir-Blodgett-menetelmää. Jotta tämä voitiin tehdä, oli suunniteltava kenno, joka olisi sopiva sekä sähkökemiallisiin mittauksiin, että Langmuir-Blodgett-menetelmän soveltamiseen. Ensin kokeiltiin kennoa, jossa rajapinta oli immobilisoitu membraanilla. Tämä ratkaisu havaittiin kuitenkin pian käyttötarkoitukseensa soveltumattomaksi. Toinen ratkaisu, joka osoittautuikin toimivaksi, oli teflonista tehty kenno, jossa orgaaninen faasi oli geeliytetty PVC:llä. Fosfolipidikerroksen käyttäytymistä tutkittiin käyttämällä tavallisia sähkökemiallisia tutkimusmenetelmiä. Tutkitut lipidit olivat synteettinen distearoyylifofatidyylikoliini, luonnollinen fosfolipidiseos, joka oli eristetty soijapavuista sekä näiden ja kolesterolin seokset. Saadut tulokset olivat huonosti toistettavissa. Voidaan kuitenkin todeta että, jos erittäin järjestäytyneessä tilassa oleva fosfolipidikerros saadaan siirrettyä täydellisesti neste/neste-rajapinnalle, muuttuu ioninsiirto rajapinnan läpi täysin irreversiibliksi