Lehtipuukeiton saantoon vaikuttavat tekijät

Tämän diplomityön tärkeimpänä tavoitteena oli selvittää mistä johtuu matalan alkaliprofiilin keiton saantolisäys verrattuna korkean alkaliprofiilin keittoon ja konventionaaliseen sulfaattikeittoon (kappaluvussa 17-18). Lisäksi tavoitteena oli selvittää erilaisen alkaliprofiilin omaavien massojen valkaistavuutta. Saantoerojen selvittämiseksi seurattiin keittolipeään liuenneiden komponenttien (ksylaani, ligniini ja TOC) pitoisuuksia. Massoista määritettiin viskositeetti sekä molekyylimassajakauma. Niiden perusteella voitiin arvioida pilkkoutuneen selluloosan määrää. Valkaistavuus testattiin DEDD-valkaisusekvenssillä käyttämällä viimeisessä vaiheessa erilaisia klooridioksidiannoksia. Saantoero matalan alkaliprofiilin keiton hyväksi oli n. 1,5 % (puusta laskettuna) konventionaaliseen keittoon verrattuna ja 4 % (puusta laskettuna) korkean alkaliprofiilin keittoon verrattuna. Massojen välisistä viskositeettieroista ja molekyylimassajakaumien eroista sekä massoista tehdyistä hiilihydraattimäärityksistä voitiin päätellä suurimman saantoeron aiheuttajan olevan selluloosa (n. 70 % saantoeroista). Keittolipeän ksylaanipitoisuuden ja massojen hiilihydraattimääritysten perusteella voitiin todeta loppuosan saantoerosta johtuvan ksylaanista. Ainoastaan korkean alkaliprofiilin keiton massalla saavutettiin täysvalkaistun massan raja (ISO-vaaleus 88). Matalan alkaliprofiilin keiton massan ja konventionaalisen sulfaattikeiton massan välillä valkaistavuudessa ei havaittu eroa. Työn kirjallisuusosassa tarkastellaan puun eri komponenttien käyttäytymistä keittoparametrien funktioina. Lisäksi esitellään muutamia matemaattisia malleja delignifioitumiselle keiton eri vaiheiden aikana. Kirjallisuusosa tukee kokeellisen osan päätelmiä, joiden mukaan suurempaa ksylaanipitoisuutta suosivat miedommat keitto-olosuhteet, ja alkalisesta hydrolyysistä aiheutuva selluloosan pilkkoutuminen on vähäisempää päävaiheen alhaisessa alkalisuudessa. Kirjallisuusosan perusteella voidaan päätellä päävaiheen alhaisella lämpötilalla ja hydroksyyli-ionipitoisuudella päästävän selektiivisimpään delignifiointitulokseen. Kirjallisuudessa ei oteta kuitenkaan kantaa selluloosan katkeavaan ketjunpituuteen