Analysering av ammonium- och nitratkväve i handelsgödsel

Työn tarkoituksena oli verrata Kemira Agro Oy:n laadunohjauksessa ja -valmistuksessa käytettyjä ammonium- ja nitraattitypen analysointimenetelmiä ETY-direktiivin 77/535/EEC L213 mukaisiin menetelmiin. Ammonium- ja nitraattityppipitoisuudet määriteltiin kolmesta eri lannoitelajikkeesta, jonka jälkeen tulokset käsiteltiin tilastollisesti SYSTAT varianssianalyysiohjelmalla. Työn kirjallisuusosuudessa käsiteltiin lannoitteiden typpianalytiikassa käytettyjä rnenetelmiä. Lisäksi käsiteltiin Iyhyesti lannoitetypen tarvetta, eri typpilannoitteita, nitrofosfaattien valmistusmenetelmiä sekä lannoitetypen ympäristövaikutuksia. Kemiran menetelmässä lannoitenäytteiden ammonium- ja nitraattityppipitoisuudet määritettiin spektrofotometrisesti jatkuvatoimisella autoanalysaattorilla. ETY-direktiivin mukaisesti ammoniumtyppipitoisuudet määriteltiin happoliuotetuista näytteistä Kjeldahl-menetelmällä tislaamalla ja titraamalla näytteen sisältämä ammoniakki. Nitraattitypen määrityksessä näyte pelkistettiin ennen tislausta Devardan seoksella, jolloin analyysitulokseksi saatiin kokonaistyppipitoisuus. Nitraattityppi laskettiin kokonais- ja ammoniumtypen erotuksesta. Lannoitteiden ammonium- ja nitraattityppipitoisuudet määritettiin spektrofotometrisesti ja Kjeldahl-menetelmällä sekä veteen että happoon liuotetuista näytteistä liuotus- ja määritysmenetelmien vaikutuksien vertailemiseksi. Sekä liuotus- että määritysmenetelmät poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Spektrofotometrisellä menetelmällä saatiin merkitsevästi korkeampia ammoniumpitoisuuksia vesiliuoksista ja merkitsevästi korkeampia nitraattipitoisuuksia happoliuoksista. Kjeldahl-menetelmän ammoniumtyppimäärityksessä liuotustapa ei ollut tilastollisesti merkitsevä kuten nitraattitypen määrityksessä. Eri lannoitteiden välillä oli kuitenkin huomattavia eroja. Spektrofotometrisen määritysmenetelmän tulosten hajonnat olivat pieniä. Menetelmän uusittavuus oli kuitenkin kehnohko, sillä useat rinnakkaiset analyysisarjat poikkesivat toisistaan. ETY-menetelmässä tulosten hajonnat olivat suhteellisen suuret. Kemiran menetelmän etuja ovat nopea ja helppo analysointi sekä tulosten pieni hajonta. ETY-menetelmän sijaan kannattaa jatkossakin käyttää spektrofotometristä menetelmää kunhan analyysiolosuhteet muokataan siten, että oikea tulostaso saavutetaan