Paperin pigmentoinnin ja softkalanteroinnin vaikutus värillisen elektrofotograafisen tulostusjäljen laatuun

Yksivärisessä elektrofotografiassa on havaittu, että pigmentoimalla ja softkalanteroimalla paperia voidaan saavuttaa tavallista pintaliimausta ja konekalanterointia parempi kuvanlaatu. Tämän työn tavoitteena oli selvittää paperin pintakäsittelyn vaikutusta värillisen elektrofotograafisen tulostusjäljen laatuun. Työn tarkoituksena oli pigmentoimalla ja softkalanteroimalla valmistaa pilot-koeajossa papereita, jotka kuvanlaatunsa puolesta soveltuisivat elektrofotograafiseen tulostukseen, ja tutkia näiden papereiden kuvanlaatua tulostamalla niille tarvittavat testikentät värikopiokoneella. Tulosteista mitattujen kuvanlaatumittojen perusteella oli tarkoitus selvittää ne kriittiset paperitekniset ominaisuudet ja pintakäsittelyolosuhteet, joihin vaikuttamalla voitaisiin parantaa paperille värillisellä elektrofotografialla saavutettavaa kuvanlaatua. Kirjallisuusosassa tarkastellaan elektrofotografian periaatteita ja värillisen elektrofotografian ratkaisuja ja filmiliimapuristimella tapahtuvaa pigmentointia ja softkalanterointia, joita on sovellettu koeajopapereiden valmistuksessa. Ennen varsinaisten koeajopapereiden tulostusjäljen selvittämistä haluttiin selvittää kopiokoneen aiheuttama hajonta. Lämpenemisesikokeessa tarkastellaan kopiokoneen jatkuvan käytön ja lämpenemisen vaikutusta kuvanlaatuun. Tällöin havaitaan, että tulostusjäljen kiilto ja densiteetti kasvavat kopiokoneen lämpenemisen myötä ja että tulostusjäljen laatu vaihtelee merkittävästi eri kohdissa arkkia. Arkin sisäistä vaihtelua tutkitaan asemointikoeajossa. Lisäksi esikokeissa havaittiin, että kopiokoneen mekaanisella kunnolla on huomattava merkitys tulostusjäljen laatuun. Esikokeissa havaitut kopiokoneesta johtuvat kuvanlaadun vaihtelut (kiilto ja densiteetti) ovat yhtä suuria tai suurempia kuin koeajopapereista ja referenssipapereista mitatut suurimmat erot. Pigmentoitujen ja softkalanteroitujen papereiden tulostusjälkeä tarkasteltaessa havaitaan, että paperiteknisistä ominaisuuksista karheudella on suurin vaikutus kuvanlaatuun. Karheuden aleneminen nostaa tulostusjäljen kiiltoa ja laskee tulosteen jyväisyyttä. Paperin paksuus ja neliömassa vaikuttavat myös useampiin kuvanlaatumittoihin: neliömassan ja paksuuden noustessa densiteetti ja kiilto laskevat, densiteetin hajonta kasvaa, kiiltovaihtelu pienenee ja tooneriadheesio heikkenee. Subjektiivisissa testeissä koeajopaperit arvioitiin referenssipapereita heikommaksi. Ainoa kuvanlaatumitta, joka korreloi subjektiivisten testien tuloksen kanssa on kiiltovaihtelun voimakkuus. Paperin karheutta pienentämällä (esimerkiksi softkalanteroimalla) voidaan parantaa objektiivisia kuvanlaatumittoja. Kopiokoneesta johtuvat kuvanlaadun vaihtelut ovat kuitenkin niin suuret, että kopiokone on kopiomateriaalia merkittävämpi kuvanlaatua rajoittava tekijä