Metsälain määrittelemien purojen lähiympäristöjen merkitys boreaalisten metsien putkilokasvilajiston monimuotoisuuden säilymiselle

Metsien talouskäytöstä johtuvat muutokset metsien elinympäristöissä ovat yleisin uhanalaisten lajien uhanalaisuuden syy Suomessa. Yhdeksi keinoksi lisätä talousmetsien luonnon monimuotoisuutta on valittu avainbiotooppien suojelu. Avainbiotoopit ovat talousmetsästä erottuvia alueita, joilla todennäköisesti esiintyy uhanalaisia ja harvinaisia lajeja. Avainbiotoopit ovat keskimäärin pienikokoisia ja siten alttiita reunavaikutukselle. Avainbiotooppien kykyä säilyttää monimuotoisuutta on tutkittu vasta vähän. Tässä tutkimuksessa tutkittiin putkilokasvien monimuotoisuuden säilymistä metsälain erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvien purojen välittömissä lähiympäristöissä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vaikuttaako puron varteen jätettävän suojavyöhykkeen leveys tai suojavyöhykkeellä tehtävä poimintahakkuu putkilokasvien lajimäärään ja yhteisörakenteen muutokseen purojen lähiympäristössä. Tutkimus tehtiin 42 tutkimuskohteella etelä- ja keskiboreaalisella havumetsävyöhykkeellä Suomessa. Tutkimuskohteista 12 oli jätetty kontrollialueiksi, ja 30 kohteella oli tehty avohakkuu puron toiselle puolelle. Puronuoman ja avohakkuun väliin jätetyn suojavyöhykkeen leveys oli 15 tai 30 metriä. Osalla suojavyöhykkeistä oli tehty poimintahakkuu. Jokaisella tutkimuskohteella oli koeala, josta inventoitiin putkilokasvit. Tutkimuksessa havaittiin 106 putkilokasvilajia tai -sukua. Tutkimuksessa ei havaittu yhtään valtakunnallisesti uhanalaista putkilokasvilajia. Alueellisesti uhanalaisia lajeja havaittiin kaksi, ja toinen lajeista oli lisäksi silmälläpidettävä. Suojavyöhykkeen leveys ja suojavyöhykkeellä tehty poimintahakkuu eivät vaikuttaneet putkilokasvien lajimäärään tai yhteisörakenteen muutoksen määrään. Käsittelyillä näyttäisi olleen vaikutusta putkilokasvien yhteisörakenteen muutoksen suuntaan, kun etäisyys purosta oli 4-30 metriä. Tämän tutkimuksen perusteella metsälain purokohteilla on merkitystä vaateliaan putkilokasvilajiston elinympäristönä. Näyttäisi siltä, että 15 metrin levyinen ja poimintahakattu suojavyöhyke riittää säilyttämään putkilokasvilajiston monimuotoisuuden lyhyellä aikavälillä. Tutkimuksessa ei kuitenkaan tehty vertailua ennen ja jälkeen hakkuiden kerätylle aineistolle. Tutkimusta on jatkettava suojavyöhykkeen leveyden ja poimintahakkuun pitkän ajan vaikutusten selvittämiseksi