Gershom Scholemin ja Moshe Idelin näkemykset messias-teemasta hasidijuutalaisuudessa

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämä uskontotieteen pro gradu -tutkielma käsittelee Gershom Scholemin ja Moshe Idelin näkemyksiä messias-teemasta varhaisessa hasidi-juutalaisuudessa. Hasidismi on herätysliikkeeksi katsottu, 1700-luvun Itä-Euroopassa syntynyt juutalainen liike, jonka perustajana pitkään pidettiin Israel Ba’al Shem Tovia, karismaattista parantajaa ja opettajaa. Toisesta sukupolvesta alkaen hasidismi on kerääntynyt karismaattisten johtohahmojen, tsaddikien ympärille muodostaen dynastioita. Messias-teemalla on juutalaisuudessa pitkä ja monimuotoinen historia; yleisin ymmärrys juutalaisesta messianismista on ollut se, että Messiaan tullessa tämä kerää diasporassa olevat israelilaiset yhteen, Pyhälle Maalle, jossa Jerusalemin temppeli rakennetaan uudelleen; kaikki kansat ja koko luomakunta tulevat elämään harmoniassa keskenään. Myös sisäisempää ymmärrystä on esiintynyt, etenkin juutalaisen mystiikan, kabbalan piirissä. Varhaista hasidismia, ensimmäisten kolmen sukupolven aikaan ulottuen, koskeva, messias-teeman roolia siinä koskeva akateeminen keskustelu on kestänyt kauan, eikä siinä ole saavutettu konsensusta tähän päivään mennessä. Kauaskantoisimman tulkintamallin, jopa paradigman tutkimusalalle loi Gershom Scholem (1897-1982). Hänen mukaansa varhainen hasidismi ”neutralisoi” messianismin, jonka luriaaninen muoto oli tuoreesti saanut katastrofaalisen muodon sabbatealaisuudessa, messiaanisessa liikkeessä, jonka messias kääntyi islamiin pöyristyttäen koko juutalaista maailmaa. Scholemin kerronnassa varhaisessa hasidismissa devekut, Jumalaan nojaaminen, korvasi luriaanisen kabbalan tikkunin, kosmisen reparaation. Moshe Idel (1947-) on kritisoinut Scholemin tutkimusta siitä, että sen messianisminäkemys on monoliittinen, eikä huomioi esim. hasidismissa eri mystisten ja messiaanisten mallien moninaisuutta. Se myös olettaa, että yksinomaan luriaaninen kabbala vaikuttaisi hasidismin taustalla. Idel näkee varhaisen hasidismin messiaanisesti aktiivisena: analysoimalla laajemman kirjon varhaisen hasidismin lähteitä kuin aiemmat tutkijat, hän tulee tulokseen, että varhainen hasidismi ja jo Beshtin ajattelu sisälsi kolme eri messiaanista tai pelastuksellista mallia, joissa yksilön mystinen elämä eri tavoin liittyy yleisempään tai jopa messiaaniseen pelastukseen. Tässä tutkielmassa olen käyttänyt systemaattisen analyysin menetelmää keskeisiin Scholemin ja Idelin aihetta koskeviin teksteihin löytääkseni vastauksen tutkimuskysymykseeni: mitkä olivat täsmälleen ottaen Scholemin ja Idelin aihetta koskevat ajatukset ja miten ne suhtautuvat toisiinsa? Etenkin kiinnostuksen kohteena on ollut ns. taustaedellytysten analyysi: sionismi vaikuttaa olleen keskeinen tekijä Scholemin messianisminäkemyksissä laajemmin; toisaalta hänen työtään on pidettävä muutenkin enemmän teologisena kuin uskontotieteellisenä. Idelin aikana ja osin myötä juutalaisuuden tutkimus on avautunut muiden tieteiden, etenkin uskontotieteen suuntaan oltuaan aiemmin Israelissa sionismin palveluksessa. Näin on mahdollistunut laaja-alaisempi ja objektiivisempi tutkimus. Idelinkin työssä on kuitenkin nähtävissä hänen oma taustansa juutalaisuuden tutkimuksen historiallisen jatkumon perillisenä, mutta ennen muuta uudistajana