Phraseme im Narrenschiff von Sebastian Brant

Historiallisen fraseologian alaan kuuluva työ käsittelee kielihistoriallisesti varhaisemmissa teksteissä esiintyvien fraseologismien tunnistamista. Korpukseksi on valittu Sebastian Brantin vuonna 1494 julkaisema Narrenschiff. Työn pääongelmana on korpuksessa esiintyvien fraseemien dokumentointi ja luokittelu niissä tapahtuneiden kielellisten muutosten mukaan. Työssä painottuu diakroninen näkökulma. Fraseemit määritellään tässä työssä Burgeriin (2010) ja Palmiin (1997) nojautuen vähintään kahdesta sanasta koostuviksi idiomaattisiksi, kiteytyneiksi ja leksikalisoituneiksi ilmauksiksi. Potentiaalisten fraseologismien tunnistaminen korpuksesta perustuu mm. seuraaviin tunnusmerkkeihin: 1) fraseologismista löytyy nykykielinen vastine, 2) fraseologismilla on tietty kommunikatiivinen funktio, 3) korpustekstissä on tiettyjä metakielellisiä tunnusmerkkejä, 4) fraseologismissa on tiettyjä kielelliseen muotoon tai tyyliin liittyviä tunnusmerkkejä, 5) sananmuodotus fraseologismien perusteella, 6) semanttiset tunnusmerkit, 7) fraseologismien yleisyys sekä 8) vieraskieliset vastineet ja käännökset. Historiallisten fraseemien tyypit esitellään Burgerin (2010) jaottelun mukaan. Niitä ovat 1) identtiset fraseemit, 2) kielestä poistuneet fraseemit, 3) fraseemit, joissa on tapahtunut sanastollisia muutoksia, 4) fraseemit, joissa on tapahtunut morfosyntaktisia muutoksia, 5) fraseemit, joissa on tapahtunut sekä sanastollisia että morfosyntaktisia muutoksia, 6) fraseemit, joilla on nykykielessä sama muoto mutta eri merkitys, 7) fraseemit, joissa on unikaalisia komponentteja ja jotka olivat aikaisemmin ei-idiomaattisia, 8) fraseemit, jotka olivat aikaisemmin vapaita sanayhtymiä tai osa-idiomaattisia sanayhtymiä tai 9) fraseemit, joissa on tapahtunut univerbaatio, jossa kahdesta tai useammasta sanasta on muodostunut yksi sana. Korpuksessa tunnistetut potentiaaliset fraseemit luokitellaan edellä mainitun teorian mukaan ja ne käsitellään kukin omassa artikkelissaan. Fraseemien leksikaalisuus, kiteytyminen, mahdolliset rinnakkaiset muodot sekä niissä tapahtuneet kielelliset muutokset pyritään selvittämään tutkimalla niiden esiintymistä eri aikakausien sanakirjoissa ja fraseologisissa kokoelmissa. Työssä esitellään esimerkinomaisesti 65 fraseemia, joista osa on säilynyt muuttumattomina nykykieleen, osassa on tapahtunut sanastollisia tai morfosyntaktisia muutoksia ja osa on kadonnut kielestä kokonaan. Tuloksen yleistettävyyden ongelmaa ei tässä työssä taustatutkimuksen puuttuessa lähemmin käsitellä. Tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että valtakunnallisen yleiskielen yleistyttyä ja fraseoleksikografian yhdenmukaisempien merkintätapojen myötä fraseemien varianttien määrä on pienentynyt ja tietyt muodot ovat vakiintuneet kielenkäyttöön