Sääntely metsästäjän toiminnan ohjaajana : saaliskiintiön vaikutukset metsäkanalintusaaliiseen

Suomalaiset metsäkanalintukannat taantuivat 1970-luvulta uudelle vuosituhannelle tultaessa. Laskeva trendi näyttää monella alueella sittemmin pysähtyneen, mutta sekä metson (Tetrao urogallus), teeren (Lyrurus tetrix) että pyyn (Tet-rastes bonasia) kantojen tilaan ja tulevaisuuteen kohdistuu merkittävä huoli. Ympäristössä tapahtuvien muutosten, ilmastonmuutoksen ja maankäytön vaikutus kanalintukantoihin on osoitettu selvästi. Sen sijaan metsästyksen merkitys kanalintupopulaatioiden muokkaajana on huomattavasti vähemmän tutkittu ja tunnettu aihe. Riistakantojen sääntelyyn liittyy merkittäviä epävarmuuksia ja yksi isoimmista on sääntelyn toimeenpanon epävarmuus. Sääntelijä ei voi varmuu-della tietää, missä määrin toimenpiteet auttavat saavuttamaan asetettuja tavoitteita. Sääntelijä toteuttaa yleensä jota-kin verotusmallia ja pyrkii kontrolloimaan metsästäjien saalismäärää. Sääntelyratkaisut kuitenkin vaikuttavat siihen, miten hyvin tässä onnistutaan. Suomessa metsäkanalintujen metsästyksessä on viime vuosikymmeninä välillä tiukennet-tu ja välillä kevennetty rajoituksia. Sääntelyn voi sanoa muuttuneen entistä adaptiivisemmaksi. Suomessa valtion mailla metsästystä hallinnoi Metsähallitus. Metsähallitus kerää vuosittain alueiltaan riistakantatietoa sekä lupametsästäjiltä saalispalautteita. Näistä saatavan tiedon avulla Metsähallitus pyrkii mitoittamaan alueidensa lu-pametsästyksen ekologisesti ja sosiaalisesti kestävälle tasolle. Tässä tutkimuksessa halusin saalispalautteiden avulla sel-vittää, vaikuttiko 2016 tehty metsästäjän henkilökohtaisen saaliskiintiön muutos metso- tai teerisaaliisiin. Niin sanotus-ta pistekiintiöstä, jossa jokainen saalislintu oli tietyn pistemäärän arvoinen, ja pidemmän luvan ostamalla sai enemmän pisteitä käyttöönsä, siirryttiin yksinkertaisempaan asiakasystävällisempään järjestelmään. Uudessa saaliskiintiössä met-sästäjä saa ampua kaksi metsäkanalintua vuorokaudessa. Metsoja saa ampua vain yhden vuorokaudessa ja kaksi koko metsästyskauden aikana. Sääntelyjärjestelmän muutoksen vaikutuksien lisäksi työn tarkoituksena oli tutkia suomalaisen metsäkanalinnustuksen ilmiömaailmaa 2003–2019 arvioiden pyyntiponnistuksen, lintukannan, yksikkösaaliin ja verotusasteiden keskinäisiä suhteita sekä kehitystä. Peilasin näitä aihepiirin tutkimuskirjallisuuteen. Testasin saaliskiintiön muutoksen vaikutuksia hierarkkisella lineaarisella regressioanalyysillä ja vertaamalla mallien yhteensopivuutta aineistoon Akaike-informaatiokriteereillä. Muissa aineiston analyyseissä käytin Pearsonin korrelaatiokerroinvertailua. Tilastollisina ohjel-mina käytin SPSS- ja MS Excel -ohjelmistoja. Saaliskiintiön muutoksen seurauksena metsästäjien metsosaalis pieneni noin 16 %. Teerisaaliissa ei puolestaan havaittu tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Pyyntiponnistus näyttäytyi merkittävimpänä kokonaissaaliin selittäjänä. Pyyntipon-nistus vaihteli kohtuullisesti vuosien välillä, vaikkakin ei yhtä paljon kuin lintutiheydet. Metsästäjien yksikkösaaliin to-dettiin korreloivan kohtalaisesti ja positiivisesti lintukannan kanssa. Metsäkanalintujen kokonaisverotusasteet näyttäy-tyivät maltillisina (metso 4,3 %, teeri 8,8 %, pyy 4,6 %). Verotusasteiden ei havaittu korreloivan lintukannan tiheyksien kanssa. Aineistossa metson verotusaste oli pienin matalan tiheyden aikaan 2015–2017, mutta tätä ennen metson vero-tusaste oli suurimmillaan kannan ollessa harva. Teerellä puolestaan verotusaste jäi pieneksi sekä matalimpien, että kaikista korkeimpien kannantiheyksien aikaan. Tutkimusjaksolla todettiin metson sekä pyyn verotusasteissa laskeva trendi. Vaikuttaisi siltä, että saaliskiintiön muutos ei vaikuttanut negatiivisesti kanalintujen metsästyksen ekologiseen kestävyy-teen. Metson osalta kokonaissaaliin voi jopa sanoa laskeneen merkittävästi. Tulokset tukevat monia ruotsalaisnorjalai-sessa riekkotutkimuksessa tehtyjä keskeisiä havaintoja metsäkanalinnustuksen ilmiömaailmasta. Ne tarjoavat Metsähalli-tukselle ja muille kanalinnustuksen sääntelijöille eväitä kestävän ja optimaalisen metsäkanalintujen verotuksen tavoit-teluun, sääntelyjärjestelmän kehittämiseen sekä epävarmuuksien hallintaan