Eläinplanktonin vasteet saalistukseen kahdessa luontaisesti kalattomassa subarktisessa järvessä

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää ja verrata keskenään kahden luontaisesti kalattoman järven eläinplanktonyhteisöjen rakennetta sekä kalaistutusten vaikutuksia siihen. Tarkoituksena oli myös selvittää äyriäiseläinplanktonin vasteita saalistukseen erilaisen predaatiopaineen vallitessa. Luontaisesti kalattomissa järvissä eliöyhteisö on muovautunut hyvin erilaiseksi visuaalisesti saalistavien kalojen puuttuessa. Näissä järvissä pääpredaattorina toimivat usein selkärangattomat pedot, joiden saalistustekniikka eroaa selvästi kalojen saalistuksesta, ja ne ovat usein kokorajoitteisia ravinnon käytön suhteen. Kalojen visuaalinen saalistus kohdistuu kooltaan suurimpiin ja näkyvimpiin äyriäiseläinplanktoneihin ja ne voivat näin tehokkaasti vaikuttaa eläinplanktonin kokorakenteeseen. Luontaisesti kalattomiin järviin tehdyillä kalaistutuksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia koko järven eliöyhteisöön. Oletuksena oli, että äyriäiseläinplankton olisi kooltaan suurempaa kalattomassa järvessä verrattuna istutettuun järveen. Oletimme pienikokoisen Bosmina spp. -vesikirpun suojautuvan selkärangattomien petojen predaatiota vastaan erilaisten korostuneiden morfologisten piirteiden avulla. Myös äyriäiseläinplanktonin vertikaalisen sijainnin oletettiin eroavan järvien välillä. Kuutsjärvi ja Tippakuru sijaitsevat Värriön luonnonpuiston alueella Itä-Lapissa. Molemmat tutkimusjärvet ovat luontaisesti kalattomia latvajärviä, mutta Kuutsjärveen on istutettu taimenta 1980-luvulla ja se muodosti järveen pysyvän taimenkannan. Eläinplanktonnäytteet otettiin limnos -putkinäytteenottimella järven syvimmästä kohdasta koko vesipatsaan syvyydeltä metrin välein kesällä 2010, kolmena eri näytteenottokertana. Näytteet mikroskopoitiin ja niistä määritettiin lajit/suvut mahdollisimman tarkasti ja äyriäiseläinplanktonin koko mitattiin. Näytteistä määritettiin eläinplanktonin tiheydet, äyriäiseläinplanktonin biomassat, keskikoot ja kokojakaumat. Lisäksi mitattiin pienikokoisen Bosmina spp. -vesikirpun ulokkeiden (mucro, antennula) pituudet predaatiopaineen vaikutusten arvioimiseksi. Äyriäiseläinplanktonin vertikaalinen sijainti vesipatsaassa määritettiin. Selvimmin pelagiaalin eläinplanktonyhteisöt erosivat toisistaan kokonaistiheyksien osalta, minkä aiheutti rataseläinten voimakas lisääntyminen kalattomassa Tippakurussa kesän aikana. Eläinplanktonlajisto oli järvissä kuitenkin hyvin samanlainen ja lajirunsaus vain hieman suurempi kalattomassa Tippakurussa. Äyriäiseläinplanktonin biomassat vaihtelivat kuukausien välillä, mutta eivät eronneet merkittävästi järvien välillä. Molemmissa järvissä hallitsevina äyriäiseläinplanktoneina esiintyivät hankajalkaiset ja vesikirppuja esiintyi selkeästi vähemmän. Äyriäiseläinplanktonin keskikoot erosivat joiltain osin järvien välillä ja olivat pääosin suuremmat kalattomassa Tippakurussa. Kalattomille järville tyypillistä hyvin suurikokoista eläinplanktonia ei Tippakurussa kuitenkaan esiintynyt ja erot jäivät tästä syystä oletettua pienemmiksi. Pienikokoisen Bosmina spp. -vesikirpun mucrojen pituuksissa havaittiin kuitenkin selkeä ero. Mucrot olivat kooltaan selvästi suuremmat kalattomassa Tippakurussa koko kesän ajan ja tätä ollaankin pidetty yhtenä luotettavimpana Bosmina spp. -vesikirppujen vasteena selkärangattomien petojen saalistukseen. Äyriäiseläinplanktonin sijainnissa havaittiin eroja lähinnä hankajalkaisten ja vesikirppujen välillä, mutta järvien välillä erot olivat vähäisiä, joitain yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta. Erilaisesta predaatiopaineesta huolimatta järvien eläinplanktonlajisto erosi vain vähän järvien välillä ja erot olivat joiltain osin jopa päinvastaisia oletettuun nähden. Kuutsjärven eläinplanktonlajisto muistutti monelta osin muiden istutettujen järvien lajistoa, koostuen lähinnä pienikokoisesta äyriäiseläinplanktonista ja rataseläimistä. Järvessä esiintyvä taimen ei ole tehokas planktivori, joten se on todennäköisesti vaikuttanut Kuutsjärven eläinplanktonlajistoon lähinnä trofiatasojen välisten vuorovaikutusten kautta, hävittämällä selkärangattomat pedot pelagiaalista. Tippakurussa sen sijaan havaittiin kalattomille järville poikkeuksellisen runsaasti rataseläimiä ja äyriäiseläinplankton oli kooltaan verrattaen pientä. Myös äyriäiseläinplanktonin sijainti oli monilta osin poikkeava muihin tutkimuksiin nähden. Tippakurun pelagiaalissa, poikkeuksellisesti myös päiväsaikaan esiintyneet selkärangattomat pedot G.lacustris ja C. flavicans ovat tehokkaalla, myös suuriin eläinplanktereihin kohdistuneella predaatiollaan todennäköisesti muovanneet Tippakurun eläinplanktonyhteisöstä ja sen vasteista hyvin omaleimaisen sekä poikkeavan muihin kalattomiin järviin nähden. Voimakkaammasta selkärangattomien petojen predaatiosta Tippakurussa kuitenkin kertovat Bosmina spp. -vesikirpun suuremmat mucrot verrattuna Kuutsjärveen, jossa istutettu taimen on hävittänyt selkärangattomat pedot pelagiaalista