Automaattisen nopeusvalvonnan kohdentaminen:Ehdotus valvonnan piiriin tulevista uusista tiejaksoista

Valtioneuvoston liikenneturvallisuuden parantamisesta tekemässä periaatepäätöksessä edellytetään, että päätieverkosta ainakin 800 km on automaattisen nopeusvalvonnan piirissä vuoteen 2005 mennessä. Pääteiden osuus yleisten teiden liikennekuolemista on yli 60 % ja henkilövahinko-onnettomuuksista noin 50 %, vaikka niiden osuus tiepituudesta on 17 %. Poliisin automaattisen liikennevalvonnan ja Tiehallinnon pääteiden toimintalinjojen yhteensovittamisella voidaan rajalliset resurssit kohdentaa mahdollisimman tehokkaasti. Nykyisin automaattisen nopeusvalvonnan alaisena on noin 250 km. Näiden kohteiden turvallisuusanalyysin perusteella automaattivalvonta on uskottavimmin vähentänyt henkilövahinko-onnettomuuksia 21 % ja kuolemia jopa 52 %. Melko pienestä aineistosta huolimatta nämä vaikutukset olivat tilastollisesti merkitseviä 95 % varmuustasolla. Lisäksi ne ovat yhdenmukaisia sen havainnon kanssa, että nopeuksien alentaminen vähentää keskimääräistä enemmän vakavimpien onnettomuuksien määrä. Pääteiden toimintalinjat -aineiston turvallisuustarkastelujen, aikaisempien tutkimusten sekä poliisin ja tiepiirien edustajien näkemysten perusteella muodostettiin kriteerit automaattivalvonnan kohteiden valintaan. Uusiksi valvontakohteiksi ehdotettiin vähintään 50 km pitkiä tiejaksoja, jotka kuuluivat onnettomuusmallien ja onnettomuushistorian perusteella pahimpaan onnettomuustiheysluokkaan. Näiden tiejaksojen yhteispituus on 600 km (nopeusrajoitusalueet: =< 60 km/h 81 km; 70-80 km/h 283 km ja 100 km/h 236 km/h). Nopeusvalvonnan toteutumisen turvallisuushyötyjen laskettiin olevan vuosittain 27 henkilövahinko-onnettomuutta. Ilman automaattivalvonnan laajentamista onnettomuuksissa kuolisi joka vuosi 6 henkeä enemmän kuin jos automaattivalvontaa laajennetaan valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti noin 600 lisäkilometrille ja laajennus kohdennetaan ehdotetulle tieverkolle. Lopuksi esitettiin automaattisen nopeusvalvonnan vaikutusten seurantasuunnitelma. Ennen-jälkeen-tutkimuksen keskeisiä mittareita ovat nopeudet (pistekohtainen ja matkanopeus), onnettomuudet sekä kuljettajien asenteet ja oman käyttäytymisen arviointi