Pyhimyksiä vai harhaoppisia? : Maallikkojen hengellisestä liikehdinnästä muistamisen ja unohtamisen rajalla sydänkeskiajan Ranskassa

Tämä uskontotieteen artikkeliväitöskirja käsittelee maallikkohengellisyyden muotoutumista sydänkeskiajan Ranskassa. Aihepiiriä lähestytään neljän artikkelin kautta, jotka käsittelevät kahta tapausta. Ensimmäinen näistä on Lyonin kaupungissa 1170-luvulla syntynyt maallikkoliike, jota perustajansa Valdesin mukaan kutsutaan valdesilaisuudeksi tai Lyonin köyhiksi (lat. pauperes de Lugduno). Perustajasta kirjoitettiin useita kertomuksia aivan liikkeen alusta lähtien ja ne heijastelevat mielenkiintoisella tavalla toisaalta kirjoittajien näkemyksiä ja toisaalta liikkeen luonteen muuttumista. Tutkimuksessa pyritään myös jäljittämään niitä keinoja, joilla Rooman kirkon edustajat muokkasivat käsitystä valdesilaisuudesta harhaoppisena liikkeenä. Näin muodostettua kuvaa pyrittiin liikkeen seuraajien parissa haastamaan omalla vastakertomuksella kirkon historiasta. Tutkimuksen toinen tapaus on Pohjois-Ranskassa Laonin lähistöllä Lappionin kylässä asunut erakkonainen Mathilda. Aikasemman tutkimuskirjallisuuden käsitys hänestä on hajainen ja epätäydellinen. Tämä tutkimus pyrkii paikkaamaan tämän puutteen. Varhaisimmasta Mathildaa koskevasta lähteestä on Valdesin tapauksen tavoin luettavissa, että hänen sosiaalisessa ympäristössään oli pyrkimystä nähdä hänessä ilmenevän pyhyyttä. Ilman vankempaa tukea kulttia ei kuitenkaan päässyt muodostumaan hänen ympärilleen. Samoin kuin Valdesin tapauksessa hänestä kirjoitettiin eri konteksteissa tekstejä, jotka tulkitsivat häntä hyvin eri tavoin. Kahden pyhyyttä tavoitelleen maallikon tarkastelu tapahtuu tässä työssä muistamisen ja unohtamisen viitekehyksestä. Kyseessä on valikoiva prosessi, jossa muistaminen ja unohtaminen on aktiivista ja passiivista. Mathilda luiskahti unohduksen puolelle orastavan kultin hiipuessa. Valdes taasen muistettiin, mutta erilaisena hahmona kuin liikkeen kannattajien keskuudessa. Näiden kahden tapauksen kautta tarjoutuu uudenlainen näkökulma tarkastella sydänkeskiajan maallikkojen hengellisyyttä ja sen kulttuurisen muistamisen ja unohtamisen prosesseja.This dissertation focuses on how lay religiosity took shape in France in the High Middle Ages. The four articles of this work deal with two cases. The first is a lay religious movement which started in Lyon in the 1170s. It is called Waldensianism from its founder Valdes or the Poor of Lyon (lat. pauperes de Lugduno). There were many stories about him from the early years on and they reflect interestingly both the views of the writers and the changes in the movement itself. Attention is also paid on how the representatives of the Roman Church shaped the image of the the Waldensians as a heterodox movement. This image was challenged by the Waldensians themselves with a counterstory of the history of the Church. The second case study is about a recluse living in Lappion, a village close to Laon in the northern France. Earlier research on her is fragmented and incomplete and this study aims to correct this. The early sources on Mathilda imply that her actions were seen through the framework of sanctity. In lack of sufficient support a proper cult never arose. As with Valdes, different contexts brought different interpretations of her identity. Valdes and Mathilda are seen through the framework of memory and oblivion. This process is both active and passive. Mathilda fell into oblivion when the nascent cult faded away. Valdes was remembered, but as a different character than among the supporters of the movement. These two cases offer us a fresh view on lay religiosity in the High Middle Ages and the culture and processes of memory and oblivion