Tilintarkastuksen kannalta keskeisten seikkojen ja tilintarkastuspalkkioiden yhteys

Tutkielman taustalla on tilintarkastuksen informaatioarvon parantamiseen tähtäävä ISA 701 -standardi tilintarkastuksen kannalta keskeisten seikkojen (KAM) raportoinnista, tilintarkastuspalkkioiden hinnoittelun keveähkö sääntely ja palkkion muodostumisen läpinäkymättömyys. Tavoitteena on selvittää, mitkä asiakkaan ominaisuudet selittävät KAMien lukumäärää sekä analysoida, onko KAMien lukumäärällä tai korkealla yhtiötasoisten KAMien suhteellisella osuudella yhteyttä tilintarkastajalle maksettuihin palkkioihin. KAMien yhteyttä tilintarkastusasiakkaan ominaisuuksiin tarkastellaan tilintarkastajan liiketoimintariskin ja oikeudellisen vastuun viitekehyksen kautta sekä aiempien aihealueen tutkimustulosten perusteella. KAMien ja tilintarkastuspalkkioiden teoreettinen yhtymäkohta perustellaan tilintarkastusriskin kautta. Tilintarkastuspalkkiot määräytyvät niiden muodostumista käsittelevän teorian mukaan yksikkökustannuksen ja tarvittavien resurssien tulona, johon lisätään tilintarkastajan liiketoimintariskin palkkiovaikutus. KAM on puolestaan määritelmänsä mukaan seikka, johon tilintarkastaja on kiinnittänyt riskiperusteisessa tilintarkastuksessa merkittävää huomiota. Siten tilintarkastusriskin nähdään muodostavan teoreettisen yhteyden KAMien ja palkkioiden välille. Kvantitatiivisen tutkielman toteuttamistavaksi valittiin regressioanalyysi. Empiirisessä osiossa muodostetaan kolme lineaarista regressiomallia, joista ensimmäisellä selitetään KAMeja ja kahdella jälkimmäisellä tilintarkastuspalkkioita. Malleissa käytetään selittävinä muuttujina tilin-tarkastusasiakkaan ominaisuuksia. Tutkimusaineisto on kerätty Helsingin pörssin päälistalla noteerattujen yhtiöiden tilinpäätöksistä ja tilintarkastuskertomuksista aikaväliltä 2016–2019. Teoreettisen viitekehyksen pohjalta muodostettujen hypoteesien testauksesta saadut tulokset osoittavat, että tutkituista ominaisuuksista KAMien lukumäärään ovat positiivisessa yhteydessä tilintarkastusasiakkaan koko, kompleksisuus ja tappiolla mitattava riski. Sen sijaan toimintariskillä, jota mitattiin myyntisaamisten ja vaihto-omaisuuden osuudella taseen loppusummasta, ei havaittu olevan yhteyttä KAMien lukumäärään. Tilintarkastusriskin yhteys KAMeihin näyttääkin olevan riippuvainen riskin laadusta ja siitä, voiko tilintarkastaja laskea tilintarkastusriskiä tarkastustoimenpiteillään. Mallin osalta havaittiin myös, että valtaosa KAMien lukumäärästä jää selittymättä, kun lukumäärää mallinnetaan vain asiakkaan ominaisuuksilla. Tulokset vahvistavat edelleen KAMeja selittävien tekijöiden tutkimustarvetta. Tilintarkastuspalkkioiden osalta havaittiin, että pelkän KAMien lukumäärän ja palkkioiden välillä ei ole yhteyttä. Sen sijaan yhtiötasoisten KAMien osuus kaikista raportoitavista KAMeista on positiivisessa yhteydessä tilintarkastuspalkkioon. Voidaankin todeta, että tilintarkastuspalkki-oihin yhteydessä on KAMien laatu ja riskitaso, ei niinkään niiden kokonaismäärä. Tulos jättääkin tilaa KAMien laadun ja riskitason laajemmalle jatkotutkimukselle