Välttämätöntä sääntelyä vai oman edun tavoittelua – lajiliittojen osallistumissäännöt kilpailuoikeuden näkökulmasta

Tutkielma käsittelee lajiliittojen asettamia osallistumissääntöjä, joilla ne kieltävät jäseniään osallistumasta lajiliiton ulkopuolisten tahojen järjestämiin kilpailuihin. Kiellon rikkomisesta on useimmiten seurauksena määräaikainen kilpailukielto lajiliiton alaisuudessa järjestettäviin tapahtumiin. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten kilpailuoikeus suhtautuu tällaisiin sääntöihin, ja millaiset osallistumissäännöt ovat kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviä. Tutkielman kohteena on osallistumissääntöjä koskeva oikeuskäytäntö Euroopan unionista, Suomesta ja Ruotsista. Erityisesti komission joulukuussa 2017 antama kansainvälisen luisteluliiton sääntöjä koskeva päätös on ollut viime vuosina kiivaan keskustelun kohteena. Euroopassa urheilun organisoinnin mallia voidaan kuvata pyramidina, jossa kutakin urheilulajia hallinnoi kansainvälisesti vain yksi lajiliitto ja kussakin valtiossa yksi kansallinen lajiliitto. Pyramidirakenteen vuoksi lajiliitot ovat yleensä määräävässä markkina-asemassa urheilukilpailujen järjestämisen ja niiden kaupallisen hyödyntämisen markkinalla hallinnoimallaan alueella. Osallistumissääntöjen asettamisen taustalla on usein lajiliittojen yritys suojella omia taloudellisia intressejään ja estää kilpailijoidensa tulo markkinoille. Osallistumissääntöjä voidaan tarkastella kilpailuoikeudellisesti joko määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä tai kartellikiellon vastaisena yritysten yhteenliittymän päätöksenä. Urheilun erityispiirteet huomioidaan arvioinnissa Wouters-metodin avulla. Jos osallistumissäännöt täyttävät metodin mukaiset edellytykset, niitä ei pidetä kilpailusääntöjen vastaisina. Jotta osallistumissäännöt voidaan katsoa kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviksi, niihin tulee sisältyä ennalta määrätty ja läpinäkyvä lupajärjestelmä, jonka puitteissa lajiliitot myöntävät järjestämislupia lajiliiton ulkopuolisten tahojen järjestämille kilpailuille. Lisäksi sääntöjen rikkomisesta seuraavien sanktioiden on oltava kohtuullisia, ja sääntöjen nojalla tehtyihin päätöksiin on oltava oikeus hakea muutosta. Näillä edellytyksillä varmistetaan, etteivät lajiliitot hyväksikäytä sääntelyvaltaansa taloudellisen edun saavuttamiseksi. Mitkään tutkielman kohteena olevat säännöt eivät täytä edellytyksiä. Urheilujärjestöt väittävät, että osallistumissäännöt ovat välttämättömiä pyramidimallin säilyttämiselle, ja että niiden muuttaminen vaarantaa koko pyramidimallin olemassaolon. Tutkielmassa tullaan kuitenkin siihen johtopäätökseen, että muutokset, jotka osallistumissääntöihin on edellytetty tehtävän, ovat hyvin kohtuullisia eivätkä tosiasiassa johda pyramidimallin vaarantumiseen