Sosiaalityöntekijöiden ja diakoniatyöntekijöiden koettu työhyvinvointi ja työhön liittyvät stressi

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin sosiaalityöntekijöiden ja diakoniatyöntekijöiden työhön liittyvää stressiä ja työhyvinvointia. Mukana oli 1237 sosiaalialan ammattilaista eri puolelta Suomea. Aineistona oli sähköpostitse tehty kysely, johon kuului kymmenen työhyvinvointiin ja -stressiin liittyvää kysymystä. Työssä tarkasteltiin, millaisia ryhmiä yöhyvinvoinnin ongelmien suhteen löytyy ja tämän jälkeen kuuden taustamuuttujan yhteyttä näihin ryhmiin. Analyysi toteutettiin pääkomponenttianalyysillä ja jatkotarkastelut lineaarisella regressioanalyysillä. Aineistosta löydettiin kaksi ryhmää, joissa toisessa korostuivat kuormittuneisuutta kuvaavat muuttujat ja toisessa työn merkityksettömyyttä ja työpaikan vaihtamisaikeita kuvaavat muuttujat. Kuormittuneisuutta ennustivat nuorempi ikä sekä se, että vastaaja ei työskennellyt esimiesasemassa. Merkityksettömyyden kokemista ennusti vahvimmin vastaajan korkeampi ikä. Ammattiryhmien suhteen diakoniatyöntekijät kokevat tulosten mukaan enemmän kuormittuneisuutta sosiaalityöntekijöihin verrattuna. Tulosten perusteella vaikuttaa perustellulta kiinnittää huomiota sosiaalityöntekijöiden ja diakoniatyöntekijöiden kuormittumiseen työssä sekä merkityksellisyyden kokemiseen, sillä alentuneen työhyvinvoinnin ja esimerkiksi suuren vaihtuvuuden ja sairauspoissaolojen seuraukset vaikuttavat negatiivisesti niin ammattilaisiin itseensä kuin heidän asiakkaisiinsa. Lisäksi yhteiskunta menettää rahaa ja työn tehokkuus kärsii. Asiasanat: Työhyvinvointi, diakoniatyö, sosiaality