Kuvat eivät jäisi versomaan omin voimin : Kuvat ja mielikuvat oppimisympäristössä

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella kuvaa ja mielikuvaa oppimisympäristössä tiedostaen lapsen tapa vastaanottaa ja käsitellä informaatiota. Tutkimuksessa on tarkoitus koota yhteen teoreettista tietoa kuvaan ja mielikuviin liittyen, sekä nostaa esille niihin liittyen lapsen tapaa havaita ja oppia. Kuva on nähty pitkään tuen tarpeen näkökulmasta, jolloin korostuu terapeuttinen näkökulma kuvaan. Tutkimuksen tarkoituksena on nostaa esille pedagogista näkökulmaa tiedostaen lapsen luontainen suhde kuvalliseen ajatteluun. Kuvallistuneen kulttuurin ajassa vastaanotamme alati valtavasti näköinformaatiota ja on tärkeää opettaa ja ohjata lapsia katsomaan kuvaa, luomaan kuvalle merkityksiä ja suhtautumaan siihen kriittisesti. Teoreettinen viitekehys rakentuu teorialle kuvan määritelmästä, merkityksestä, lapsesta tiedonkäsittelijänä, sekä kuvasta oppimisympäristön osana. Oman gradututkielmani tarkoituksena on nostaa keskiöön lasta tiedonkäsittelijänä ja sitä peilaten tarkastella, miksi kuvan tulisi olla oppimisympäristön rakentamisen osana aina. Oppimisympäristöön liittyvä teoreettinen pohdinta rakentuu semioottisen, kaksoiskoodauksen, tarjouman ja lähikehityksen vyöhykkeen teorioiden ympärille. Tutkimuksen empiirinen osuus koostuu teemahaastattelujen kautta kerätystä aineistosta. Empiiristä osuutta varten haastateltiin kahdeksaa varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa työskentelevää, jotka ovat pohtineet kuvaa oman työnsä osana. Haastateltujen joukossa oli varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen erityisopettajia, varhaiskasvatuksen opettaja, sekä varhaiskasvatuksen lastenhoitajia. Haastatteluun osallistui myös perusopetusyksikön pedagoginen johtaja, sekä varhaiskasvatusyksikön johtaja. Kuvan merkitys rakentui haastateltujen puheissa ymmärtämisen, ajattelun ja muistamisen rakennuttajana. Kuva nähtiin sanallista viestiä tehokkaampana keinona saavuttaa ymmärtämistä ja oppimista. Kuitenkin kuvan ja sanan koettiin kulkevan rinnakkain. Kuva nähtiin värikkäänä, näkyvänä ja havaittavana osana oppimisympäristöä. Kuvan tuli olla lapsen saatavilla erilaisten taitojen vahvistamiseksi ja oppimiseksi. Mielikuvia käytettiin ennakointiin ja sosiaalisten taitojen rakentumiseen. Mielikuvien moninaisempi käyttö nähtiin tulevaisuuden askeleena. Kuvan merkityksellisyys tuli rakentaa lapselle ja lapsen kanssa yhteisen ymmärryksen luomiseksi. Lapsilähtöisyyden huomioiminen nähtiin tärkeänä kuvan subjektiivisen tulkinnoksen ja kuvan synnyttämän tunteen vuoksi. Kasvattajan kuvan käytölle antama merkityksellisyys heijastui siihen, miten laajasti kuvia käytettiin vai käytettiinkö