Liikesalaisuuksia koskevien salassapitovelvoitteiden suhde kilpailukieltosopimukseen

Työntekijän kanssa solmittujen kilpailukieltosopimusten pätevyyttä perustellaan usein liikesalaisuuksien vaatimalla suojalla. Työntekijän kanssa solmitaan usein kuitenkin myös erillinen salassapitosopimus, minkä lisäksi liikesalaisuudet saavat lakisääteistä suojaa. Tutkielman tutkimuskysymyksenä on, vaikuttaako salassapitovelvoite kilpailukieltosopimuksen pätevyyden arviointiin ja vastaavasti, voidaanko eritoten kilpailukieltosääntelyä käyttää salassapitosopimusten pätevyyden arvioinnissa. Tutkimusmetodina käytetään pääasiallisesti lainopillista metodia ja sen tukena oikeusvertailevaa metodia. Kilpailukieltosopimuksen laatiminen vaatii aina erityisen painavan syyn täyttymisen. Vastaavaa edellytystä ei ole asetettu salassapitosopimuksille työsopimuslaissa. Salassapitosopimuksen laatimiselle ei ole käytännössä ikinä mitään estettä, minkä vuoksi niitä laaditaankin kilpailukieltosopimuksia enemmän. Tässä tutkielmassa on ensinnäkin osoitettu, että työsopimuslaissa asetetun erityisen painavan syyn edellytyksen analoginen tulkinta salassapitosopimuksiin ei ole perusteltua. Luonnollisesti salassapitosopimukseksi verhottu kilpailukieltosopimus vaatii kuitenkin erityisen painavan syyn täyttymisen. Toisekseen tässä tutkielmassa on osoitettu, että sopimusperusteisen ja lakisääteisen salassapitovelvoitteen olemassaolo tulee huomioida kilpailukieltosopimuksen erityisen painavan syyn täyttymisen arvioinnissa. Perinteisesti tämä on täyttynyt liikesalaisuuksien vaatimalla suojalla melko helposti, mutta oikeuskäytännössä on korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun KKO 2014:50 jälkeen suhtauduttu pidättäytyväisemmin erityisen painavan syyn täyttymiseen tällä perusteella. Tätä voidaan pitää oikeana tulkintalinjana. Tutkielmassa havaittiin myös olevan perusteltua, että liikesalaisuuslain myötä erityisen painavan syyn edellytys täyttyy entistä vaikeammin