Maahanmuuttajavanhempien toteuttama perheen kielipolitiikka ja yhteys lapsen suomen kielen taitoihin

Monikielisissä perheissä esiintyy usein yksilöllisiä kielikäytänteitä ja näkemyksiä käytettävistä kielistä. Tätä voidaan kutsua myös perheen kielipolitiikaksi. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus oli selvittää, millaista perheen kielipolitiikkaa Suomeen muuttaneet maahanmuuttajavanhemmat toteuttavat oman äidinkielen ja suomen kielen osalta. Tarkastelu keskittyi erityisesti vanhempien äidinkieleen. Tämän lisäksi tutkittiin, millainen yhteys vanhempien äidinkieleen kohdistuvalla perheen kielipolitiikalla on lapsen suomen kielen taitoihin. Perheen kielipolitiikan analysoitavia osatekijöitä olivat vanhempien kieliin liittyvät näkemykset, kielivalinnat ja kieltä tukevat toimenpiteet. Tutkimusaineisto kerättiin vanhemmille osoitetun kyselyn ja lasten suomen kieltä arvioivien menetelmien avulla turkulaisista päiväkodeista osana PAULA -tutkimushankkeen jatkotutkimusta. Tutkimusaineisto koostui eri kieliryhmiä edustavista 22 perheestä. Vanhempien kyselyvastaukset analysoitiin prosentuaalisesti ja lapsen kielitaitoon liittyvän yhteyden tutkimiseksi käytettiin tilastollisia menetelmiä. Tutkittavat lapset olivat 4–5-vuotiaita, jotka jaettiin edistyneiden ja ei-edistyneiden ryhmään suomen kielen taitoja arvioivien tehtäväsuoritusten mukaan. Vanhempien äidinkieleen kohdistuvan perheen kielipolitiikan yhteyttä lapsen suomen kielen taitoihin analysoitiin korrelaation ja binäärisen logistisen regressiomallin avulla. Kyselyvastausten mukaan suurin osa vanhemmista näki lapsen äidinkielen, suomen kielen sekä kaksikieliseksi kehittymisen positiivisena asiana. Vanhempien kielivalinta lapsen kanssa painottui äidinkieleen, mutta yli puolet vanhemmista ilmoitti käyttävänsä jonkin verran myös suomen kieltä. Kotona suurin osa vanhemmista käytti lapsen kanssa vain äidinkieltä, mutta kodin ulkopuolella vähemmän. Lapsen kielivirheiden korjaus oli tärkein vanhempien toteuttama äidinkieltä tukeva toimenpide ja äidinkielisten kirjojen luku heikoin. Logistisessa regressiomallissa huomioitiin perheen kielipolitiikan osatekijöistä vanhempien näkemys ja taustamuuttujana lapsen päiväkotiaika, jotka olivat ainoat merkitsevästi lapsen kielitaitoon yhteydessä olevat tutkittavat muuttujat. Mallin mukaan lapsen päiväkotiajalla oli merkitsevä ennustusvoima kielitaitoryhmään kuulumisesta, mutta vanhempien näkemyksellä äidinkielestä ei ollut vastaavaa merkitsevyyttä. Äidinkielen säilymisen tukemisella ei tämän tutkimuksen tulosten mukaan löytynyt kuitenkaan negatiivista yhteyttä lapsen suomen kielen taitoihin. Tulosten luotettavuutta heikentää tutkimuksen toteutukseen liittyvät tekijät, kuten pieni otoskoko, jonka vuoksi tulokset ovat vain suuntaa antavia. Tulokset ovat kuitenkin osin yhteneviä kansainvälisten tutkimusten kanssa ja täyttävät aiheeseen liittyvää tutkimusaukkoa suomalaiseen yhteiskuntakontekstiin liittyen. Jatkotutkimussuosituksena on tutkia perheen kielipolitiikan yhteyttä lapsen yksittäisiin kielen taitoihin, perheen kielipolitiikan vaikutusta lapsen äidinkielen säilymiseen sekä eri iässä suomenkielisen päiväkodin aloittamisen yhteyttä lasten suomen kielen taitoihin kouluiässä