Keinoja kuoleman käsittelyyn alle kouluikäisen lapsen kanssa

Tiivistelmä. Kandidaatintutkielmani tavoitteena on kerätä yhteen tietoa siitä, miten lapsen kuolemakäsitys kehittyy, minkälaisia surureaktioita alle kouluikäisillä lapsilla ilmenee sekä keinoja, miten kuolemaa voi käsitellä alle kouluikäisen lapsen kanssa. Tutkimusmenetelmänä on narratiivinen kirjallisuuskatsaus ja lisäksi sisällytän tutkielmaani pienimuotoisen sisällönanalyysin, jossa analysoin kolmea lastenkirjaa, joissa käsitellään kuolemaa. Tutkimuskysymykseni on, miten käsitellä kuolemaa alle kouluikäisen lapsen kanssa. Teoreettisena viitekehyksenä käsittelen lapsen psykologista kehitystä Piaget’n mukaan sekä pyrin määrittelemään surun ja trauman käsitteitä. En rajaa aiheen käsittelyä vain päiväkoti- tai kotikontekstiin, sillä koen läheisen menettämisestä aiheutuvan surun olevan niin kokonaisvaltaista. Pyrin käsittelemään aihetta yleisesti lapsen ja aikuisen välisenä kohtaamisena. Aiheesta löytyi kohtalaisen hyvin kirjallisuutta ja aineistostani suuri osa koostuu suomenkielisestä kirjallisuudesta, mutta aineistossa on myös vieraskielisiä kirjoja sekä artikkeleita. Lapsen kuolemakäsityksen kehittymiseen vaikuttavat ikä, kehitystaso sekä aiemmat kokemukset. Riippumatta siitä, kuinka hyvin lapsi ymmärtää kuoleman, on tärkeää, että turvallinen aikuinen on aina lapsen saatavilla eikä lasta jätetä yksin surunsa kanssa. Lasten kanssa tulee keskustella kuolemasta avoimesti ja oikeita termejä käyttäen. Ilmaukset kuten ”nukkunut pois” tai ”pilvien päällä” voivat olla lapsille haitallisia, sillä he ajattelevat konkreettisesti. Keskustelun lisäksi aihetta voidaan käsitellä lasten kanssa hyödyntämällä esimerkiksi lastenkirjallisuutta tai moninaisia ilmaisun keinoja. Myös vainajan muistelu voi olla lapselle hyvinkin merkityksellistä