Luokanopettajien käsityksiä alakouluikäisten ADHD-diagnosoitujen oppilaiden oppimisen ja koulunkäynnin tukemisesta

Tiivistelmä. Koulutyössä oppilaan toimintakykyyn merkittävimmin vaikuttava häiriöryhmä on neuropsykiatriset häiriöt, joihin aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD kuuluu. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön ominaisuuksiin kuuluu toimintakyvyn heikkeneminen ydinoireiden eli tarkkaamattomuuden, ylivilkkauden ja impulsiivisuuden myötä. Erityisesti koulunkäynti voi asettaa suuria haasteita ADHD-diagnoosin omaavalle oppilaalle. Tällöin erityisen tärkeässä asemassa on lapsen koulussa saama tuki. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä tavoin alakoulun luokanopettajat huomioivat ADHD-diagnosoidut oppilaat opetuksessaan sekä kokevatko opettajat omaavansa tarpeeksi valmiuksia tukeakseen ADHD-diagnosoituja oppilaita mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä ADHD:ta sekä koulussa toteutettavia tukitoimia ADHD-diagnosoitujen oppilaiden tukemisessa. Tutkielma toteutetaan kvalitatiivisena ja lähestymistapana toimii fenomenografinen tutkimusote. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla kymmentä Oulun alueella työskentelevää ADHD-diagnosoitujen oppilaiden parissa toiminutta alakoulun luokanopettajaa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että haastatellut luokanopettajat käyttävät monipuolisesti erilaisia keinoja tukeakseen ADHD-diagnosoitujen oppilaiden oppimista ja koulunkäyntiä. Pääosin luokanopettajien käyttämät tukitoimet perustuvat käyttäytymispsykologiseen lähestymistapaan, mikä tarkoittaa, että tukitoimissa keskitytään välittömiin lapsen käyttäytymiseen vaikuttaviin tekijöihin. Tuloksista nähdään, että opettajat käyttävät useita ADHD:sta kertovassa kirjallisuudessakin mainittuja tukikeinoja, kuten opetuksen strukturointia, oppimisympäristön muokkaamista sekä oppilaan ohjausta. Lisäksi tulokset kertovat, että puolet haastatelluista opettajista (5/10) kokevat omaavansa riittävät valmiudet tukeakseen ADHD-diagnosoituja oppilaita mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja toiset puolet (5/10) eivät koe omaavansa riittäviä valmiuksia. Kokemuksensa perusteella riittämättömästi valmiuksia omaavat opettajat toivoivat saavansa täydennyskoulutusta ADHD:sta