Lasten yksilölliset varhaiskasvatussuunnitelmat:dokumenttianalyysi ja päiväkodin työntekijöiden näkemykset

Tiivistelmä. Tutkimuksen fokuksessa ovat lasten varhaiskasvatussuunnitelmat eli vasut, joiden pääasiallinen tarkoitus on toimia lapsen varhaiskasvatuksen suunnittelun apuvälineenä. Tutkimus ajoittuu aikaan, jolloin varhaiskasvatuksen lainsäädäntöä on hiljattain uudistettu: lapsen vasun laatimisesta on tehty velvoittavaa, sitä on painotettu aiempaa enemmän pedagogisiin ratkaisuihin ja sen laadintavastuu on siirretty varhaiskasvatuksen opettajille. Lasten yksilölliset vasut ovat monitahoinen kokonaisuus, jota tarkastellaan tutkimusraportissa suomalaisen varhaiskasvatuksen lainsäädännön, varhaiskasvatusta ohjaavien asiakirjojen sekä tutkimuskirjallisuuden kehysten kautta. Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaisia lasten vasun laadinnassa käytettävät lomakepohjat ovat sisällöltään. Lisäksi tutkimustehtävänä on rakentaa kuvaa päiväkotityöntekijöiden näkemyksistä käyttämänsä vasulomakepohjan sisällöstä sekä vasujen uudistusten merkityksestä arjen työlleen. Tutkimustehtävää lähestytään kahdessa osassa: varhaiskasvatussuunnitelmalomakepohjien sisällönanalyysin sekä päiväkotityöntekijöiden näkemyksiä selvittäneen kyselyvastausten analyysin avulla. Analyyseissä on käytetty sekä laadullisia että määrällisiä menetelmiä, joten tutkimuksen metodologiassa on yhteyksiä monimenetelmäiseen lähestymistapaan. Tuloksena oli, että käytössä olevat vasulomakkeet ovat sisällöiltään ja tyyleiltään vaihtelevia, ja niistä on mahdollista erotella ainakin neljää eri tyyppiä (pelkistetty, tarkennettu, yksityiskohtainen ja poikkeava lomake). Varhaiskasvatusta ohjaavien asiakirjojen ja lainsäädännön määräämien sisältöjen osalta lomakkeissa on eroja toteutustavassa ja laajuudessa, ja osa lomakkeista ei täytä annettuja vaatimuksia. Työntekijät arvioivat itse käyttämänsä lomakkeen olevan oman käyttökokemuksensa perusteella melko hyvin toimiva, mutta lastenhoitajat arvioivat lomaketta hieman kriittisemmin kuin varhaiskasvatuksen opettajat. Keskeisimmäksi muutokseksi koettiin vasujen laadintavastuun siirtyminen. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että vasukäytännöt ovat jokseenkin epäyhtenäiset ja kirjavuutta on paljon, mikä herättää pohtimaan varhaiskasvatuksen tasalaatuisuutta. Aineisto on kuitenkin pieni, joten tulokset ovat suuntaa-antavia