Mitähän se sanoi?:huonokuuloisen tiedonhankinta ja tiedonhankinnan haasteet

Tiivistelmä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sitä, miten huono kuulo vaikuttaa tiedonhankintaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimusta varten haastateltiin yhteensä kymmentä henkilöä, joilla kaikilla oli todettu kuulonalenema. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat Tom D.Wilsonin informaatiokäyttäytymisen malli, tiedon universumi ja tiedonhankinnan polut sekä Breda Dervinin sense-making -teoria. Näitä teorioita vasten peilattiin sitä, toteutuuko huonokuuloisen tiedonhankinta yleisesti käytettyjen teorioiden mukaan. Teorioissa esitetään tiedonhankinnan pääasiallisiksi aisteiksi näkö ja kuulo. Tiedonhankinnan esteitä on aikaisemmin tutkittu laajasti, mutta huomattavaa on, että tiedonhankkijan omista fyysisistä esteistä eli huonosta kuulosta tai näöstä johtuvia tiedonhankinnan esteitä ei ole tutkittu. Näin ollen tämä tutkimus tuo esille selkeän ja merkittävän aukon tiedonhankinnan tutkimuksessa. Tutkimuksessa todettiin, että huonokuuloisen tiedonhankinta ei toteudu esitettyjen teorioiden mukaisesti. Heikentynyt tiedonhankinnan aisti aiheutti sen, että huonokuuloinen joutuu muokkaamaan tiedonhankintaansa ja keksimään normaalikuuloisesta poikkeavia tapoja tiedonhankintaansa. Tämän tutkimuksen perusteella huonokuuloinen välttää suullista informaatiota ja valitsee mieluummin tekstimuodossa olevan tiedon. Mikäli tieto on suullisessa muodossa, huonokuuloinen pyrkii saamaan tiedon haltuunsa ennakoimalla tilannetta, käyttämällä kiertotietä tai varmistamalla tiedon jälkikäteen. Toinen yleisesti käytetty tapa oli pyytää apua kuulemiseen oman perheen jäseneltä tai joltakulta muulta, joka ymmärtää kuulovamman laadun. Kuulovamma vaikuttaa myös siihen, että yleinen tiedonsaannin kanava eli sattumalta, ohimennen kuuleminen ei käytännössä ole mahdollista huonokuuloiselle. Myös ns. hiljaisen tiedon haltuun ottaminen on huonokuuloiselle haastavaa. Tutkimuksessa tuli erityisen selkeästi esille se, että nämä ns. normaalista poikkeavat tiedonhankintakeinot aiheuttavat huonokuuloiselle väsymystä ja uupumusta. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että aihetta on perusteltua tutkia huomattavasti laajemmin. Lisäksi tutkimuksen kohteeksi on syytä ottaa myös näkövamman sekä moniaistivamman vaikutukset tiedonhankintaan