Kapinasta syytetyt:torniolaiset valtiorikosoikeuksissa 1918

Tiivistelmä. Tänä pro gradu -tutkielma tarkastelee 61 kapinasta laillista hallitusta vastaan syytettyä torniolaista ja alatorniolaista, jotka tuomittiin vuoden 1918 sisällissodan jälkeen valtiorikosoikeuksissa. Tutkielman pääasiallisena lähdeaineistona ovat tuomituista valtiorikosoikeuksien koostamat asiakirjakokoelmat eli aktit. Lähdeaineiston analysoinnissa on käytetty historiatieteen laadullisia ja tilastollisia menetelmiä. Tutkielma selvittää keitä tuomitut olivat, minkä tekojen perusteella heitä syytettiin ja kuinka heidät tuomittiin. Sosiaalidemokraattinen työväenliike muodostui Tornion seudulla 1800- ja 1900-lukujen taitteessa tapahtuneen yhteiskuntarakenteen muutoksen myötä. Tutkielma tukee näkemystä, että Suomen sisällissota oli maa- ja teollisuustyöläisten kapina. Enemmistö tutkielman kohdehenkilöistä oli sahateollisuudesta tai välitysliikkeiden töistä elantonsa saaneita vähävaraisia nuoria miehiä. Yli puolet heistä oli liittynyt mukaan työväenyhdistyksiin maaliskuun 1917 vallankumouksen jälkeen. Epävakaa yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne, työttömyys ja heikko elintarviketilanne ajoi heitä liittymään työväen järjestyskaartiin eli punakaartiin syksyllä 1917. Marraskuun 1917 suurlakon aikana Tornion seudun punakaarti suoritti takavarikkoja toimeenpannakseen elintarvikelain määräykset. Sisällissodan puhjettua tammikuun lopuilla 1918 jakautui Tornion seudun kaartilaiset kahteen eri ryhmään. Vaikka kaartilaiset päättivät olla ryhtymättä mihinkään toimiin paikkakunnalla, radikaaleimmat, enemmistö tutkielman kohdehenkilöistä, lähtivät kuitenkin avustamaan Oulun punakaartia taistelussa suojeluskuntalaisia ja hallituksen joukkoja vastaan. Torniolaiset punakaartilaiset osallistuivat hyökkäykseen lääninhallitusta vastaan ja puolustustaisteluun hallituksen joukkoja vastaan joutuen Oulun punakaartin antautuessa 3. helmikuuta 1918 vangituiksi. Suojeluskuntajoukkojen hyökättyä Torniossa olevia venäläisjoukkoja vastaan 6. helmikuuta joutuivat työväentalolle kokoontuneet kaartilaiset vangituiksi. Työväenliikkeen johtohahmojen ja muiden kapinallisiksi epäiltyjen vangitsemiset jatkuivat paikkakunnalla kesäkuuhun 1918 asti. Tutkielma tukee näkemystä, että ihmisiä vangittiin ja asetettiin syytteeseen kapinasta pelkän sukulaissuhteen tai elämäntapojen vuoksi. Suuri osa torniolaisista punavangeista olivat vangittuina huonoissa oloissa useita kuukausia ennen valtiorikosoikeuksien toiminnan alkamista. Vaikka hallituksen joukot saivat pohjoisen Suomen nopeasti hallintaansa, torniolaiset punavangit saivat vastattavakseen tavanomaista ankarammat syytteet Oulun valtiorikosoikeuksissa. Kuolemantuomion mahdollistavien valtio- ja maanpetossyytteiden osuus oli yli viisinkertainen tavanomaiseen verrattuna. Siinä missä torniolaisten esitutkintaviranomaisten lausunnot syytetyistä olivat samansuuntaisia kuin yleensä, suhtautuivat oululaiset tutkintaviranomaiset torniolaisiin leimallisen kielteisesti. Tornion seudun suojeluskuntien lausunnot syytetyistä olivat samansuuntaisia kuin valtakunnallisesti. Ankarien syytteiden lisäksi torniolaisia rangaistiin ankarasti, ehdonalaisten tuomioiden määrän ollessa suhteessa vähäisempi kuin valtakunnallisesti. Langetetut vankeusrangaistukset olivat pitkiä, yleisimmin 8 vuotta. Ankarimmin rangaistiin Oulun taisteluun osallistuneita rivimiehiä ja heidän johtajiaan, yhden saadessa kuolemantuomion. Poikkeuksena sisällissodan jälkeisiin yleisiin rangaistuskäytäntöihin Torniossa vangittuja työväenliikkeen johtohahmoja joko vapautettiin syytteistä tai tuomittiin ehdollisiin rangaistuksiin. Oulun valtiorikosoikeuksien vastakohtana valtiorikosylioikeus suhtautui torniolaisiin tuomittuihin tavanomaista laupeammin, lieventäen lähes jokaisen armoa anoneen tuomiota. Tämä tukee näkemystä siitä, että valtiorikosoikeuksien eri osastojen harjoittama oikeudenkäyttö oli epäjohdonmukaista. Ankarista rangaistuksista huolimatta valtiorikosylioikeudelle esitettyjen armonanomusten ja yleisten armahdusjulistusten myötä suurin osa tuomituista oli laskettu vapauteen vuoden 1918 loppuun mennessä. Tämä tutkielma tarjoaa lähtökohtia Pohjois-Suomen sisällissodan punakaartilaisten tai Tornion seudun työväenliikkeen varhaisten toimijoiden mikrotason tutkimukseen