Aikuisena sisäkorvaistutteen saaneen kieli-identiteetistä

Tiivistelmä. Tiivistelmä suomalaisella viittomakielellä: https://vimeo.com/369564639/c50d399d7cTiivistelmä. Tässä pro gradu -työssäni tutkin aikuisena sisäkorvaistutteen saaneen henkilön kieli-identiteettiä. Lähestyn aihetta sosiokulttuurisesta näkökulmasta, jolloin painotan henkilön omia kokemuksia ja käsityksiä asiasta. Tutkimuksia ja selvityksiä sisäkorvaistutekuntoutuksesta ja istutetta käyttävien lasten ja nuorten kielenkehityksestä, kielivalinnoista, kouluratkaisuista ja oppimisesta on tehty Suomessa jo verrattain paljon. Sen sijaan aikuisena sisäkorvaistutteen saaneen kieli-identiteettiä ei tietääkseni ole Suomessa aiemmin tutkittu. Ensimmäisen tutkimuskysymykseni avulla selvitän aikuisena sisäkorvaistutteen saaneen kielenkäyttöä arjessaan ja istutteen mahdollisesti mukanaan tuomia muutoksia siihen. Toisen tutkimuskysymykseni avulla pyrin saamaan käsityksen siitä, samastuuko sisäkorvaistutetta käyttävä henkilö huonokuuloisten, viittomakielisten kuurojen vai kuulevien kieli- ja kulttuuriyhteisöön. Tarkastelen, miten kielivalinnat, aikuisiällä alkanut sisäkorvaistutteen käyttö ja mahdolliset muut seikat ovat vaikuttaneet kieli-identiteetin muodostumiseen. Tutkimusaineiston keräsin kahdelta suomalaiselta huonokuuloiselta, sisäkorvaistutetta käyttävältä henkilöltä teemahaastattelun avulla. Ensimmäisessä haastattelussa kielenä oli puhuttu suomen kieli, toisessa suomalainen viittomakieli. Informanteista toinen oli haastatteluhetkellä 48-vuotias ja käyttänyt istutetta kuusi vuotta, toinen 50-vuotias ja käyttänyt istutetta kaksi vuotta. Tutkimuksessani vertailen informanttieni kieli-identiteettiä toisiinsa. Tutkimusmetodini on sekä aineistolähtöinen että teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimukseni perusteella perhetaustan, koulumuodon ja -ympäristön sekä niissä käytetyn kielen voi nähdä merkittävästi vaikuttaneen informanttien kieli-identiteetin rakentumiseen. Sisäkorvaistutteen saamisen jälkeen kummankaan kieli-identiteetissä ei näytä juuri tapahtuneen muutosta. Tutkimukseni osoittaa, että informanteista toinen identifioi itsensä vahvimmin huonokuuloisten ryhmään, mutta samastuu hieman kaikkiin mainittuihin ryhmiin. Toinen informantti puolestaan identifioi itsensä vahvasti viittomakielisiin kuuroihin, mutta samastuu myös huonokuuloisiin. Tutkimukseni tulokset vahvistavat aiempaa tutkimusta, joiden mukaan sisäkorvaistutetta käyttävän henkilön kieli-identiteetti on moninainen ja yksilöllinen ja voi vaihdella tilannekohtaisesti (Most, Blitzer & Weisel 2007; Lauronen 2008; Rich, Levinger, Werner & Adelman 2013; Takala & Sume 2016a; Goldblat & Most 2018). Näyttää siltä, että aikuisena sisäkorvaistutteen saaneiden joukko on varsin heterogeeninen niin pääasiallisesti käyttämänsä kielen, ryhmiin identifioitumisen kuin sitä myöten kieli-identiteetin osalta. Tästä tiedosta voivat hyötyä viittomakieli- ja kuuloalan tutkijat, opettajat, lääkärit ja muut kuntouttajat sekä kuulovikaisten lasten vanhemmat ja sisäkorvaistutetta harkitsevat aikuiset