Ihokontaktin, ensi-imetyksen, vierihoidon ja täysimetyksen toteutuminen synnytyssairaaloissa

Abstract This study describes skin-to-skin contact, initial breastfeeding, rooming-in, and exclusive breastfeeding in accordance with the Baby-Friendly Hospital Initiative (BFHI) program. Furthermore, it addresses the connection of these factors in Finnish maternity hospitals and gathers information about the daily work of maternity ward staff, which is useful to develop ways to increase exclusive breastfeeding of infants and to plan the introduction of BFHI. The study uses a cross-sectional design that includes questionnaires. Random data came from mothers (n=111), midwives (n=272), and maternity ward staff (f=1554) in maternity hospitals during the spring of 2014. The questionnaires include background questions, questions concerning the implementation of skin-to-skin contact, initial breastfeeding, rooming-in, exclusive breastfeeding according to the BFHI, and open-ended questions about implementation barriers. The analysis used statistical methods to interpret the data and content specifications to explain the answers to open questions. In Finland, successful skin-to-skin contact, initial breastfeeding, and rooming-in results in multiparas and vaginally births women. After vaginally births, exclusive breastfeeding increases when skin-to-skin contact, initial breastfeeding, and rooming-in starts at an early stage. Rooming-in does not take place for many different reasons. Maternity staff state that 72% implement exclusive breastfeeding, and mothers state that 55% exclusively breastfeed. Primiparous mothers and those who underwent cesarean are the populations that least use exclusive breastfeeding mostly due to infant medical issues and to non-medical reasons. The results of the study bring to light that practices with skin-to-skin contact, initial breastfeeding, and rooming-in in Finnish maternity units are similar to BFHI steps. Exclusive breastfeeding during hospitalization, as well as implementation barriers, should receive special attention. Furthermore, maternity staff should have a clearer medical understanding.Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata äitien ja hoitohenkilökunnan näkökulmista ihokontaktin, ensi-imetyksen, vierihoidon ja täysimetyksen toteutumista Vauvamyönteisyysohjelman mukaisesti ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä Suomen synnytyssairaaloissa. Tavoitteena oli tuottaa synnytysosastojen henkilökunnan päivittäiseen hoitotyöhön tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä menetelmiä vastasyntyneiden täysimetyksen lisäämiseen ja Vauvamyönteisyysohjelman käyttöönoton suunnitteluun. Tutkimus oli poikkileikkaustutkimus, joka toteutettiin kyselytutkimuksena. Aineisto kerättiin satunnaisesti valituissa synnytyssairaaloissa äideiltä (n=111), synnytyssalikätilöiltä (n=272) ja vuodeosastojen hoitajilta (f=1554, f=hoitoraporttien/kyselylomakkeiden määrä) keväällä 2014. Kyselylomakkeessa oli taustatietokysymysten lisäksi ihokontaktin, ensi-imetyksen, vierihoidon ja täysimetyksen toteutumisesta Vauvamyönteisyysohjelman mukaisesti mittaavia kysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä niiden toteutumista estävistä tekijöistä. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin ja avoimet kysymykset sisällön erittelyllä. Ihokontakti, ensi-imetys ja vierihoito toteutuivat Suomessa hyvin alateitse synnyttäneillä uudelleensynnyttäjillä. Täysimetys lisääntyi ihokontaktin ja ensi-imetyksen alkaessa varhain ja vierihoidon toteutuessa. Vierihoidon toteutumista estivät useat eri syyt. Täysimetys toteutui Suomessa hoitajien arvioimana 72 %:lla ja äitien arvioimana 55 %:lla. Se toteutui vähiten ensisynnyttäjillä ja keisarileikatuilla ja estyi enimmäkseen lääketieteellisistä syistä. Tutkimus osoittaa, että Suomen synnytyssairaaloiden hoitokäytännöt ihokontaktin, ensi-imetyksen ja vierihoidon toteutumisessa eivät poikkea suuresti Vauvamyönteisyysohjelman suosituksista. Täysimetys sairaalassa vaatii lisätarkastelua ja sen osalta sairaaloissa tulee kiinnittää huomiota lisäruoan antamisen syihin ja selkiyttää hoitohenkilökunnalle sen antamisen lääketieteellisiä syitä.Sammandrag Syftet med undersökningen var att beskriva hur hudkontakt, första amningen, samvård och helamning enligt programmet för amningsvänliga sjukhus har implementerats på finländska förlossningssjukhus ur mödrarnas och vårdpersonalens synpunkt samt faktorer som förknippas med dessa. Målet var att producera information för det dagliga vårdarbetet på förlossningsavdelningarna. Informationen kan användas för att utveckla metoder för ökning av helamning och för att planera hur programmet för amningsvänliga sjukhus ska implementeras. Undersökningen var en tvärsnittsstudie som genomfördes som en enkätundersökning. Materialet samlades in från mödrar på slumpmässigt utvalda förlossningssjukhus (n=111), barnmorskor i förlossningssalar (n=272) och skötare på vårdavdelningar (f=1554, f=antal vårdrapporter/enkäter) våren 2014. Förutom bakgrundsfrågor innehöll enkäterna frågor om hur hudkontakt, första amningen, samvård och helamning har implementerats enligt programmet för amningsvänliga sjukhus samt öppna frågor om faktorer som förhindrar implementeringen. Materialet analyserades med statistiska metoder och de öppna frågorna genom en kvantitativ innehållsanalys. Hudkontakt, första amningen och samvård har implementerats bra i Finland hos omföderskor som fött vaginalt. Helamningen ökade när hudkontakt och första amningen inleddes tidigt och när samvård tillämpades. Flera olika orsaker förhindrade samvård. Enligt vårdpersonalens bedömning var andelen mödrar som helammade 72 % och enligt mödrarnas bedömning 55 %. Andelen mödrar som helammade var minst bland förstföderskor och bland föderskor som genomgått kejsarsnitt. Helamning förhindrades främst av medicinska orsaker. Undersökningen visar att vårdpraxisen på finländska förlossningssjukhus inte avviker stort från rekommendationerna i programmet för amningsvänliga sjukhus när det gäller implementeringen av hudkontakt, första amningen och samvård. Helamning och användning av tilläggsmat på sjukhus kräver ytterligare granskning. De medicinska orsakerna till varför tilläggsmat ges borde klargöras för vårdpersonalen