Sykevälivaihtelu eteisvärinäpotilailla

Tiivistelmä. Eteisvärinä on sydämen yleisin pitkäkestoinen rytmihäiriö. Se laskee potilaiden elämänlaatua, altistaa potilaat vakaville komplikaatioille ja aiheuttaa terveydenhuollolle merkittäviä kustannuksia. Eteisvärinän hoidon tehon ennakoiminen yksittäisen potilaan kohdalla on hankalaa nykyisillä menetelmillä. Terveenkään sydämen syke ei ole täysin tasainen, vaan siihen liittyy aina sykevälivaihtelua. Sykevälivaihtelua voidaan analysoida usein eri keinoin ja se antaa tietoa sydämeen vaikuttavasta autonomisen hermoston säätelystä. Tässä syventävien opintojen tutkielmassa tutkittiin sykevälivaihtelua 163:lla kohtauksittaista eteisvärinää sairastavalla potilaalla. Sykevälianalyysiin käytettiin sekä aika- että taajuuspohjaista analyysimenetelmää. Ei-normalisoiduista arvoista määritettiin keskisyke, SDNN, LF-, HF- ja LF/HF-arvot. Tutkimusasetelmassa verrattiin ennen rytminhallintahoitoa määritettyjen sykevälivaihteluparametrien ja seuranta-ajan relapsin välistä yhteyttä. Aineiston analysoitavat Holter-nauhoitukset jaettiin rytminhallintahoidon mukaan alaryhmiin, joissa potilaat saivat joko katetriablaatiohoitoa tai lääkkeellistä rytminhallintahoitoa. Aineiston Holter-nauhoitukset olivat MANTRA-PAF-tutkimuksen nauhoituksia. Tutkimuksesta poissuljettiin nauhoitukset, joissa editoinnin jälkeisen häiriöttömän syketallenteen osuus oli < 95 %. Aiempia julkaisuja sykevälivaihtelusta eteisvärinäpotilailla on niukasti. Ottaen huomioon eteisvärinän yleisyyden ja hoidon tehon ennakoimisen vaikeuden, uusia menetelmiä tehon arviontiin tarvitaan. Tähän tutkimukseen on koottu myös tärkeimpiä tutkimustuloksia aiemmista eteisvärinäpotilaiden sykevälivaihtelututkimuksista. Tutkimuksessa havaittiin uusi julkaisematon löydös: perustilanteen taajuuskenttäanalyysin korkeampien LF-arvojen ja lääkkeellisen rytminhallintahoidon tehon välillä havaittiin tilastollisesti merkittävä yhteys. Tämän löydöksen kliininen merkitys jää kuitenkin vielä epäselväksi ja lisää tutkimuksia aiheesta tarvitaan