Paperia, mustetta ja paljon sanoja:Henrik Kauppilan kirjearkiston arkistollinen järjestämisprosessi sekä kirjeiden tunnesisällön ja kirjoittamisen tapojen tulkinta

Tiivistelmä. Tutkielma jakautuu kahtia arkistolliseen ja historialliseen osioon. Arkistotieteellinen osa käsittelee talonpoikaisen kirjearkiston merkitystä suomalaiselle kulttuuriperinnölle sekä sitä, kuinka arkisto tulisi järjestää, luetteloida ja kuvailla. Osana historiantutkimuksen kenttää käsitellään maaseudulla 1800–1900-lukujen vaihteessa tapahtunutta kirjallisen kulttuurin läpimurtoa. Tarkempana teemana paneudutaan kirjeissä esiintyviin tunteisiin ja tunteille asetettuihin päämääriin. Tutkimuksen ensisijaisena lähteenä käytetään yksityiseltä omistajalta lainaan saatua järjestelemätöntä kirjeaineistoa. Kirjeaineisto koostuu haukiputaalaiselle talonpojalle vuosina 1898–1903 saapuneista kirjeistä. Aineistosta muodostettiin tutkielmassa Henrik Kauppilan arkisto. Vertailun lähdeaineistona toimivat Kansallisarkisto Oulun tiloissa säilytettävät Johanna Elisabet Heikelin ja Jacob Wegeliuksen kirjearkistot. Tutkielma määrittelee, miten henkilöarkistoja voidaan järjestää, luetteloida ja kuvailla suomalaista organisaatiopohjaista arkistoteoriaa soveltaen. Arkistollisen prosessin käsittely ja haastaminen auttavat humanististen alojen tutkijoita ymmärtämään paremmin lähdeaineistojen käsittelyä arkisto-organisaatioissa. Historiantutkimuksen näkökulmasta tutkielma nostaa esille niin kutsuttujen kansanihmisten historiaa ja sijoittaa sen osaksi sosiaalihistorian tutkimuksen luomaa laajempaa kuvaa aikakaudesta. Luku- ja kirjoitustaidon leviämisen tutkimus auttaa ymmärtämään nykypäivässä esiintyviä ongelmia. Tunteiden historian tutkimuksen tavoitteena on käsittää tarkemmin, millaisia ajatuksia aikalaiset liittivät rakkauteen ja menetykseen. Tunteita käsitellään avioliittoa ja siirtolaisuutta käsittelevien tapausesimerkkien avulla. Esimerkkien kautta tuodaan esille, miksi tiettyjä tunneilmaisuja käytettiin kirjeissä ja millaisia tarkoituksia varten ne usein valjastettiin. Työssä käytettiin laadullisia menetelmiä. Kaikki tutkielmassa hyödynnetyt kirjeet litteroitiin tekstinkäsittelyohjelmaan, jossa niitä analysoitiin lähiluvun periaatteita noudattaen. Litteroituja kirjeitä purettiin analyysia varten taulukoimalla sanoja ja ilmauksia, alleviivaamalla tärkeitä kohtia ja kirjoittamalla tiedostoihin huomautuksia kommenttityökalun avulla. Kirjeiden litterointi toteutettiin mahdollisimman tarkoin, joten tiedostoihin on dokumentoitu myös kaikki kirjeistä löytyvät fyysiset ilmentymät, kuten mustetahrat, yliviivaukset ja pois repeytyneet tai revityt sanat. Arkistotieteellisessä osiossa yhtenä metodina toimi vertailu, sillä kahta arkistolaitoksen järjestämää arkistoa vertailtiin toisiinsa ja suhteessa tutkielman kirjoittajan tekemään työhön. Kysymykset arkistonhoitajasta vallankäyttäjänä ja yhteiskunnallisena toimijana olivat tärkeitä Henrik Kauppilan arkistoa järjestettäessä, sillä sen järjestys ja kuvailu oli luotava tyhjästä teoreettisen kirjallisuuden ja vertailun pohjalta. Kirjallisen kulttuurin eteneminen maaseudulla erottui kirjeistä selkeästi, vaikka teksteistä huomasi kansakoulussa opetetun kirjallisen suomen horjuvuuden kirjeiden kirjoittamisen kielenä. Toisaalta kirjeissä näkyi virallisen opetuksen merkitys, sillä lähes kaikki kirjoittajat noudattivat kirjemalleja. Kirjoittajat loivat tekstin kautta omaa identiteettiään työstämällä ikäviä tunteita tarinalliseen muotoon. Kirjeiden kautta toteutettiin sosiaalisia tarpeita, identiteetin luomista ja arvojen välittämistä yhteisössä. Erityisesti sopivan kumppanin valintaa käsittelevissä kirjeissä korostuivat yhteisön arvot ja odotukset