Henkilöstömitoituksen yhteys psyykelääkkeiden käyttöön muistisairaiden ympärivuorokautisessa hoidossa

Tiivistelmä. Muistisairauksiin liittyviä käytösoireita tulisi ensisijaisesti hoitaa lääkkeettömin, psykososiaalisin keinoin. Käytösoireiden rajoittaminen kemiallisesti on kansainvälisesti tunnustettu hoidon laadun ongelma. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää henkilöstömitoituksen yhteyttä psyykenlääkkeiden käyttöön muistisairaiden ympärivuorokautisessa hoidossa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa muistisairaiden ympärivuorokautisen hoidon kehittämiseen ja arviointiin. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku tehtiin CINAHL-, Scopus- ja Medic-tietokantoihin. Sisäänotto- ja poissulkukriteereiden avulla analyysiin valikoitui neljä alkuperäistä tutkimusartikkelia. Analyysimenetelmänä käytettiin kuvailevaa luokittelua. Henkilöstömitoitus, mutta myös henkilöstön koulutustausta vaikuttaa katsauksen mukaan merkittävästi psyykenlääkkeiden käyttöön ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla muistisairailla. Sekä suurempi sairaanhoitajien määrä, että suurempi henkilöstömitoitus hoitoyksikössä vähensivät tehokkaasti psyykenlääkkeiden väärinkäyttöä. Henkilöstön kokema kuormitus potilaiden aggressiivisuuden tai levottomuuden vuoksi lisäsi psyykenlääkkeiden käyttöä. Tässä tutkimuksessa ei havaittu eroja yksityisessä ja julkisessa omistuksessa olevien hoivakotien välillä. Potilaasta johtuvilla tekijöillä oli myös merkittävä vaikutus psyykenlääkkeiden käyttöön, mutta tutkimusten välinen vaihtelu oli suurta. Lääkkeettömät hoitokeinot muistisairaan käytöshäiriöihin vaativat riittävästi osaavaa hoitohenkilöstöä. Kemiallisia rajoitteita voidaan käyttää halvempana vaihtoehtona lisähenkilöstön palkkaamiselle. Hoidon laadun valvonnan ja kuluttajien valintamahdollisuuden tukemiseksi aihetta tulisikin tutkia myös Suomessa aivan uudella tasolla