Maahanmuuttopoliitikan kritiikin käsittely Helsingin Sanomissa ja muussa suomalaisessa journalismissa vuosina 2001–2011

Tiivistelmä. Tässä tutkimuksessa on käsitelty suomalaista kriittistä keskustelua maahanmuuttopolitiikasta vuosien 2001–2011 välillä. Tutkimuksessa päälähteinä on käytetty julkisia keskusteluita, jotka on julkaistu Helsingin Sanomissa. Myös muuta suomalaista journalismia on käytetty hieman. Ajallisesti tutkimus on rajattu syyskuun 11. terrori-iskujen ja vuoden 2011 eduskuntavaalien väliselle ajanjaksolle. Lähdemateriaali on koostettu internetarkistoja käyttäen vuosien 2001–2011 väliseltä ajalta eri hakusanojen avulla. Näillä hauilla on koottu keskusteluita, joita on analysoitu historiallisessa viitekehyksessä laadullisesti ja diskurssianalyysin avulla. Keskusteluista on luotu tapahtumien kulku, jota on seurattu kolmessa erillisessä pääluvussa. Ensimmäisessä pääluvussa käsitellään keskusteluita, joita käytiin vuosien 2001–2007 välillä. Tältä ajalta maahanmuuttopolitiikan kritiikki oli vahvasti ihmisoikeustyöntekijöiden ja muutamien poliitikkojen harteilla. Poliitikoista eniten keskustelua herättivät SDP:n vuosien 2003–2007 sisäministeri Kari Rajamäki ja Perussuomalaisten kansanedustaja Tony Halme. Halme antoi viitteitä mahdollisuudesta kerätä ääniä oikeistopopulismilla ja Rajamäki pyrki luomaan Suomeen tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Ihmisoikeustyöntekijät vastustivat molempia, eikä yhteisymmärrystä syntynyt. Toisessa pääluvussa käsitellään keskusteluita Astrid Thorsin maahanmuuttoministerikauden 2007–2011 ajalta ja käydään läpi maahanmuuttoministeriön turvapaikka- ja oleskelulupatilastoja näiltä vuosilta. Thorsin kauden aikana suomalaisten asenteet maahanmuuttajia kohtaan koventuivat ja turvapaikanhakijamäärät kasvoivat huomattavasti. Myös ulkomaalaislakia uudistettiin useaan otteeseen ja uudistukset herättivät keskustelua puolesta ja vastaan. Samalla syntyi uusi poliittinen liike, jota kutsuttiin maahanmuuttokriittisiksi. Kolmannessa pääluvussa seurataan maahanmuuttokriitikoiden käsittelyä etenkin Helsingin Sanomissa käyttäen Jussi Halla-ahoa tapausesimerkkinä. Halla-aho oli maahanmuuttokriitikoista kuuluisin ja sai myös eniten julkisuutta. Luku kattaa Halla-ahon mediakäsittelyä ja hänen omia näkemyksiään saamastaan huomiosta syksyn 2008 kunnallisvaaleista syksyn 2009 käräjäoikeuden tuomioon uskonrauhan rikkomisesta. Tänä aikana Halla-ahosta luotiin kuva kohupoliitikkona, eikä hän juurikaan saanut palstatilaa poliittisilla ajatuksillaan. Halla-aho taasen loi tapahtumista oman kuvansa bloginsa ja kannattajakuntansa avulla. Kaiken kaikkiaan työssä on nähtävissä kriittisen maahanmuuttopoliittisen keskustelun kasvu ja muutos. Aikarajauksen alkuvuosina maahanmuuttopolitiikasta keskusteltiin suhteellisen vähän, kun taas loppuvuosina keskustelujen määrä kasvoi ja syntyi myös uusi poliittisten toimijoiden joukko, maahanmuuttokriittiset. Heitä ei kuitenkaan juuri päästetty julkisuudessa puhumaan politiikastaan, vaan kohdeltiin lähinnä kohujen kohteina