Informaali oppiminen skeittauksen kontekstissa

Tiivistelmä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin informaalia oppimista skeittauksen yhteydessä. Skeittauksen tutkimuksellisena viitekehyksenä toimii vaihtoehtolajien sosiologinen tutkimus ja Wheatonin elämäntapaurheilun määritelmät. Informaalia oppimista tarkastellaan puolestaan elinikäisen ja arkipäivän oppimisen viitekehyksissä ja sitä määritellään Colleyn, Hodkinsonin ja Malcolmin sekä Krokforsin, Kankaan, Vitikan ja Myllärin kuvauksia hyödyntäen. Tavoitteena on selvittää mitä skeittauksessa opitaan ja miten. Kirjallisen aineiston perusteella skeittauksessa opitaan motorisia taitoja, ryhmässä toimimista, uudenlaista ympäristön hahmottamista ja luovuutta sekä sosialisoidutaan harrastusyhteisön jäseneksi. Osa harrastajista tekee myös vapaaehtoistyötä, jossa opitaan esimerkiksi toisten ohjaamista, tapahtumien järjestämistä ja organisointia. Tiiviit skeittiyhteisöt ja harrastuksen elämäntapaluonne tarjoavat aineksia myös yksilöiden arvomaailmojen muutoksille. Skeittauksen yhteydessä opittava tieto voidaan luokitella kolmeen ryhmään, jotka ovat implisiittinen ja eksplisiittinen tieto sekä kehollinen tietäminen. Skeittauksen oppiminen perustuu pitkälti skeittiyhteisöjen organisoimattomaan tai löyhästi organisoituun toimintaan ja niissä tapahtuvaan joustavaan opettaja–oppilassuhteen vaihteluun. Erilaisia taitoja ja tietoja opitaan vertaisoppimisen, mallioppimisen ja itseoppimisen keinoin. Hypoteesin mukaisesti skeittauksen yhteydessä tapahtuva oppiminen sopii myös informaalin oppimisen määritelmiin ollen vahvasti kontekstisidonnaista, holistista ja yhteisöllistä. Tulokset kuvaavat laajasti skeittaamisen yhteydessä tapahtuvaa oppimista, mutta yksityiskohtaisten johtopäätösten tekeminen ja yleistäminen vaatisi systemaattisempaa tutkimista tai empiirisen tutkimusasetelman käyttöä. Tämä tutkielma antaa yleiskuvan ilmiöstä tarjoten näkökulmia informaaliin oppimiseen omaehtoisuuteen perustuvissa harrastusyhteisöissä