Aluehallinnon uusi murros:maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen vaikutukset aluehallintoon ja peruspalvelujen arvioinnin kehittämistarpeisiin

Suomen valtio on kohtaamassa yhden suurimmista hallinnollisista uudistuksista, mitä itsenäisyytemme aikana on koskaan tehty. 1. tammikuuta 2020 toteutuvaksi aiottu maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuoltouudistus (maakunta- ja sote-uudistus) luo Suomeen uuden hallintotason ja uudistaa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteen. Jatkossa Suomen julkinen hallinto järjestetään kolmella tasolla: valtio, maakunnat ja kunnat. Maakunta- ja sote-uudistuksen keskeisimpänä tavoitteena on vähentää hyvinvointi- ja terveyseroja, vahvistaa peruspalveluja ja hillitä arvioitua kustannusten kasvua. Maakunta- ja sote-uudistuksen myötä myös laki peruspalvelujen arvioinnista muuttuu, kun aluehallintovirastot ja ELY-keskukset lakkautetaan ja tilalle luodaan valtakunnallinen lupa- ja valvontavirasto Luova. Poliittishallinnollisen päätöksenteonkin kannalta merkittävät peruspalvelujen arvioinnit tarkastelevat peruspalvelujen yhdenvertaista toteutumista alueellisesti ja valtakunnallisesti. Tässä Pro -gradu tutkielmassa tarkastelen maakunta- ja sote-uudistuksen vaikutuksia valtion aluehallinnon rakenteeseen. Peilaan maakunta- ja sote-uudistusta aluehallinnon historiallisiin kehityspiirteisiin ja tarkastelen uudistusta valtion tilasuhteiden sääntelyn ja valtiostrategioiden avulla. Tarkastelen syntyviä maakuntia myös poliittistaloudellisia skaalateorioita hyödyntäen. Lisäksi vastaan siihen, miten peruspalvelujen arviointia pitäisi kehittää maakunta- ja sote-uudistuksen jälkeen. Tätä tutkielmaa varten olen haastatellut neljääkymmentä (40) kunta-, maakunta- ja valtiotason päättäjää. Haastattelujen avulla selvitin virkamiesten näkemyksiä maakunta- ja sote-uudistuksen tuomista rakenteellisista muutoksista ja peruspalvelujen arvioinnin kehittämistarpeista. Sisällönanalyysin avulla virkamiesten näkemyksistä on poimittu tutkimuskysymysteni kannalta olennaisimmat asiat ja peilattu niitä asettamaani teoreettiseen viitekehykseen. Tutkimustulosteni perusteella maakunta- ja sote-uudistus ilmentää uutta skaalaa ja yhtä aikaa maakuntien vahvistuvaa roolia ja valtiovetoisen hallintotavan kasvua. Lisäksi uudistus saattaa voimistaa kapitalistista kasautumisprosessia ja palauttaa Suomen osittain hajautetun hyvinvointivaltion aikakauteen. Peruspalvelujen arviointia ei sellaisenaan pidä jatkaa, mutta kokonaisvaltaisen arviointiedon merkitys kasvaa maakunta- ja sote-uudistuksen myötä