Emerging novel prognostic markers in pancreatic ductal adenocarcinoma

Abstract Pancreatic ductal adenocarcinoma (PDAC) is one of the most aggressive cancers, the 5-year survival rate being less than 5%. At the time of diagnosis, 90% of PDACs extend beyond the pancreas and distant metastases are often present. Due to aggressive growth, local expansion and early appearance of metastasis, primary PDAC tumours are local enough for curative surgical resection in only 10–20% of the cases. Adjuvant chemotherapy is indicated in these curative-treated cases, with slight improvement in survival. PDAC is considered to represent a heterogeneous group of biologically and prognostically different malignancies. Characterization of these subgroups is essential and there is an urgent need for more accurate biomarkers and targeted treatments in PDAC. In the current work, we immunohistochemically investigated the expression levels and prognostic values of oxidative stress markers (8-OHdG, Keap1, Prx I, II, III, V and VI), epigenetic histone modifiers (KDM4A, KDM4B, KDM4D and SIRT1–4), and cell-cycle regulators (p16, Rb, CDK4) and DNA-repair enzymes (FEN1 and MGMT) in the cohort of surgically treated PDAC patients. We found that Keap1 expression was associated with better pancreatic cancer-specific survival. Expression of antioxidative peroxiredoxins I, III, V and VI was also connected with a more favourable tumour characteristics and Prx I and VI showed prognostic value. When considering the biology of PDAC, we noticed that pivotal epigenetic regulation also occurred in exocrine pancreatic tissue adjacent to resection margins. Overexpression of the cell-cycle regulator CDK4 and the DNA-repair enzyme FEN1 in the whole population, and elevated expression level of MGMT in the most high-risk patients were connected with worse prognosis. The results of the study can be utilized in the future when individualized therapies are being designed for PDAC patients. Due to occurrence of the epigenetic regulation also in exocrine pancreatic tissue adjacent to resection margins, it could be evaluated in future for routine diagnostics and treatment optimization. The potential role of MGMT in the development of PDAC chemoresistance should be studied in the future.Tiivistelmä Haiman duktaalinen adenokarsinooma (PDAC) on yksi aggressiivisimmista syöpäsairauksista. Viiden vuoden elossaoloennuste on vain lähellä 5 prosenttia. Diagnoosihetkellä 90% haiman adenokarsinoomista yltää haiman ulkopuolelle ja usein kasvain on jo lähettänyt etäpesäkkeitä. Kasvutaipumuksen sekä metastasoinnin takia kuratiivinen kirurginen hoito on mahdollista vain 10–20% tapauksista. Liitännäissolunsalpaajahoito on aiheellista näissä kuratiivistavoitteisesti hoidetuissa tapauksissa. Kuitenkin vaikutus kokonaiselossaoloaikaan on melko vähäinen. Uusimman tutkimustiedon valossa PDAC:aa pidetäänkin heterogeenisenä ryhmänä biologisesti ja ennusteellisesti erilaisia tautiryhmiä. Näiden tautiryhmien tunteminen ja tunnistaminen riittävän tarkkojen merkkiaineiden avulla olisi ensiarvoisen tärkeää, jotta hoitoja voitaisiin kohdentaa niistä hyötyville potilaille. Väitöskirjatutkimuksessa selvitimme immunohistokemiallisin menetelmin oksidatiivisen stressin merkkiaineiden (8-OHdG, Keap1, Prx I, II, III, V ja VI), epigeneettisten histonimodifikaattorien (KDM4A, KDM4B, KDM4D ja SIRT1–4) sekä solusyklin säätelijöiden (p16, Rb, CDK4) ja DNA-korjausentsyymien (FEN1 ja MGMT) ilmentymistä ja ennusteellista arvoa kirurgisesti hoidetuilla PDAC-potilailla. Tutkimuksessamme totesimme, että kasvainkudoksen Keap1-ilmentymä yhdistyi parempiennusteiseen taudinkuvaan. Antioksidatiivisten peroksiredoksiinien I, III, V ja VI ilmentyminen yhdistyi niin ikään suotuisampaan kasvaimen fenotyyppiin ja Prx I ja VI osoittivat ennusteellista arvoa. Havaitsimme lisäksi, että PDAC:n biologiaan keskeistesti vaikuttavaa epigeneettistä säätelyä tapahtuu myös malignin haimakudoksen viereisessä eksokriinisessä haimakudoksessa. Solusyklin säätelijä CDK4:n ja DNA-korjausentsyymi FEN1:n voimakas ilmentyminen koko tutkimuspopulaatiossa sekä kohonnut MGMT:n ilmentyminen korkeimman riskin potilailla yhdistyivät huonompaan taudin ennusteeseen. Väitöskirjatyön tutkimustuloksia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää, kun tutkitaan yksilöllisiä hoitomuotoja PDAC-potilailla. Koska epigeneettistä säätelyä tapahtuu myös syövän viereisessä eksokriinisessa haimakudoksessa, voidaan tulevaisuudessa tämän kudoksen arviointia mahdollisesti käyttää rutiinisti diagnostiikassa sekä hoidon optimoinnissa. MGMT:n mahdollinen rooli PDAC:n kemoresistenssin kehittymisessä tulisi tulevaisuudessa selvittää