Yksilönä lapsiryhmässä. Lapsen vahvistava kohtaaminen varhaiskasvatuksessa

Tässä kandidaatintyössä pohdin lapsen yksilöllistä ja vahvistavaa kohtaamista sekä sen merkitystä lapselle. Pyrin tarkastelemaan ilmiötä nimenomaan varhaiskasvatuskontekstista. Siihen, kuinka lapsi tulee kohdatuksi, vaikuttaa ensisijaisesti kasvattajan toiminta. Tutkielman lähtökohtana on omat havaintoni siitä, kuinka lasten yksilölliset tarpeet eivät ole aina etusijalla varhaiskasvatuksen toiminnassa. Tämä näkyy selvästi muun muassa lapsen ja aikuisen välisessä vuorovaikutuksessa. Ei ole yhdentekevää, millä tavalla aikuinen keskustelee lapsen kanssa tai katsoo häntä. Tutkimuskysymykseni on a) mitä on lapsen yksilöllinen kohtaaminen varhaiskasvatuksessa? b) mikä on sen merkitys lapselle? Tutkielmassani haen vastauksia tutkimuskysymyksiin pohtimalla muun muassa lapsen yksilöllisyyttä, kasvattajan merkitystä sekä sitä, millaisena lapsi nähdään lapsiryhmässä. Lapsen yksilöllisyydellä en tarkoita niinkään yksilöllisyyden korostamista, vaan sitä, että kasvattaja tunnistaa lapsen toiminnan taustalla vaikuttavat yksilölliset piirteet sekä muokkaa varhaiskasvatustoimintaa sellaiseksi, että se palvelee jokaisen lapsen yksilöllisyyttä. Useissa aiheeseen liittyvissä aikaisemmissa tutkimuksissa tulee esille se, kuinka esimerkiksi hiljaiset lapset voivat jäädä täysin vaille aikuisen huomiota. He ovat helppoja ja tyytyvät vähään, eikä aikuinen osoita välttämättä kertaakaan huomiota lapseen koko hoitopäivän aikana. Tällaisessa tilanteessa lapsen yksilölliset tarpeet eivät ole ensisijaisia, sillä jokainen ihminen kaipaa tunnetta nähdyksi tulemisesta. Aikuisen tulee löytää ne keinot, joilla kohdata jokainen lapsi vahvistavasti ja lapsen tarpeisiin vastaten. Tutkielmassani ihmisen yksilöllisyyden taustalla nähdään vaikuttavan synnynnäinen temperamentti, joka ohjaa ihmisen käyttäytymistä. Suurten lapsiryhmien haaste on se, kuinka jokainen lapsi tulee nähdyksi ja kuulluksi. Ratkaisevaa on aikuisen halu tuntea ryhmänsä lapset ja toimia sensitiivisesti heidän tarpeistaan lähtien. Lapsilähtöinen ja sensitiivinen kasvattaja on ikään kuin herkistynyt lapsesta tuleville viesteille. Kallialan (2013, 262) mukaan sensitiivisyys kukoistaa, kun ryhmän jokainen aikuinen on herkkänä lapselle. Tämä kandidaatintyö on tehty teoreettisena, aikaisempaan kirjallisuuteen ja tutkimukseen perustuvana kirjallisuuskatsauksena. Lähteinä on käytetty aiheeseen liittyviä kotimaisia sekä kansainvälisiä kirjoja, artikkeleita ja tutkimuksia, joiden avulla pyrin saamaan mahdollisimman laajan kuvan aiheesta