Draamakasvatuksen vaikutukset varhaiskasvatusikäisen itsetunnon kehittymiseen

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia yhteisiä asioita draamakasvatuksella ja itsetunnolla on. Lisäksi myös se, että mihin lapsen itsetuntoa tukeva kasvattaja voi draamakasvatuksen toimintatavoissa kiinnittää huomiota, jotta hän pystyy tukemaan lapsen itsetunnon syntymistä ja kehittymistä varhaiskasvatuskontekstissa eli tässä tapauksessa päiväkodissa. Aihetta lähestyn kirjallisuuskatsauksen näkökulmasta. Itsetunnon ja draamakasvatuksen suhteita halusin selvittää, jotta huomattaisiin, kuinka paljon hyviä vaikutuksia oikeanlaisella draamakasvatuksella voidaan saavuttaa. Itsetunto vastaavasti on koko ajan puhuttava asia yhteiskunnassa ja sillä on monia vaikutuksia ihmisen elinkaaren aikana. Tämän vuoksi itsetunnolle olisi hyvä luoda kestävä pohja jo varhaislapsuudessa eikä vasta ongelmien ilmaantuessa. Tuloksiksi löysin neljä tärkeää tekijää, joita on draamakasvatuksen avulla helppo lapsille opettaa ja heidän taitojaan kehittää. Nämä tekijät ovat draamaleikit, aikuisen merkitys toiminnassa, moraalikäsityksen merkitys ja kokemukset draamatoiminnasta. Kuitenkin suurimmaksi vaikuttavaksi tekijäksi draamakasvatuksen toteutuksessa sekä itsetunnon vahvistajana nousi aikuisen merkitys. Tämä on helposti tulkittavissa, koska aikuisilla on päiväkodissa suuri vaikutusvalta ja lapset ottavat heistä mallia oppiakseen ja kehittyäkseen. Tuloksiin päädyin ottamaan mukaan myös nuorten kokemuksia draamatoiminnan vaikutuksista, tässä Hounin (2010) tutkimuksessa keskeiseksi tekijäksi useat nuoret kertoivat itsetunnon vahvistumisen. Uskon näiden samojen asioiden näkyvän samalla tavoin pienten lasten keskuudessa, mutta heiltä omakohtaisia kokemuksia on lähestulkoon mahdotonta kerätä. Kaikki poimimani tulokset nousevat esille useissa lähteissä ja niiden koonti oli tämän vuoksi yksinkertaista sekä luotettavaa