Trauman luonteen merkitys trauman prosessoinnissa keskilapsuudessa: Kiintymyssuhdeteoreettinen näkökulma

Sota-alueella elävät lapset kohtaavat jatkuvasti heidän kehityksensä ja hyvinvointinsa vaarantavia traumaattisia tapahtumia, kuten itseen kohdistuvaa väkivaltaa ja omaisten menetyksiä. Sota kuormittaa myös vanhempia, ja lasten kaltoinkohtelun sekä kovan kurittamisen riski kasvaa sota-alueen perheissä. Trauman kognitiivisella prosessoinnilla on keskeinen rooli trauman psyykkisten seurausten kehittymisessä ja traumasta toipumisessa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, vaikuttaako eri traumakokemusten kumuloituminen traumaperäisten kognitioiden kielteisyyteen keskilapsuudessa ja prosessoivatko lapset sotakokemuksia ja psykologista kaltoinkohtelua eri tavalla. Lisäksi tutkittiin, suojaako turvallinen kiintymystyyli lasta kielteisiltä traumaperäisiltä kognitioilta ja haavoittaako turvaton (ristiriitainen ja välttelevä) kiintymys lapsen kykyä prosessoida traumaa. Tutkimus toteutettiin poikkileikkausasetelmana Gazassa keväällä 2009 kolme kuukautta sodan loppumisen jälkeen. Tutkimukseen osallistuneet 10–13-vuotiaat palestiinalaislapset (N = 482) valittiin satunnaisesti Pohjois-Gazan ja Gazan kaupungin koululuokista. Osallistujista puolet oli tyttöjä (49.8 %) ja puolet poikia (50.2 %). Lapset raportoivat traumaattisia kokemuksiaan sodasta ja psykologisesta kaltoinkohtelusta, traumaperäisiä kognitioitaan sekä kiintymyssuhteensa piirteitä. Traumaperäiset kognitiot jaettiin kahteen ulottuvuuteen kuvaamaan maailmaan ja itseen liittyviä kognitioita. Kiintymyssuhteesta muodostettiin dimensiot kuvaamaan kiintymystyylin turvallisuutta, ristiriitaisuutta ja välttelevyyttä. Tulokset osoittivat, että suurempi määrä traumakokemuksia oli yhteydessä kielteisempiin traumaperäisiin kognitioihin. Trauman luonteella ei ollut oletusten vastaisesti merkitystä lasten trauman prosessoinnissa. Lapsilla oli kielteisiä traumaperäisiä kognitioita sekä maailmasta että itsestä riippumatta siitä, olivatko he kokeneet enemmän sotatraumoja vai psykologista kaltoinkohtelua. Turvallinen kiintymystyyli suojasi oletusten mukaisesti paljon sotatraumoja kokeneita lapsia maailmaan liittyviltä kielteisiltä traumaperäisiltä kognitioilta. Oletusten vastaisesti myös välttelevä kiintymystyyli suojasi trauman kokenutta lasta. Kiintymystyylin välttelevyys suojasi paljon psykologista kaltoinkohtelua kokeneita lapsia itseen liittyviltä kielteisiltä traumaperäisiltä kognitioilta. Ristiriitainen kiintymystyyli sen sijaan haavoitti odotetusti lapsen trauman prosessointia. Kiintymystyylin ristiriitaisuus oli yhteydessä maailmaan liittyviin kielteisiin traumaperäisiin kognitioihin paljon sotatraumoja kokeneilla lapsilla. Tutkimus lisää ymmärrystä sota-alueella elävien lasten kokonaisvaltaisesta traumatisoitumisesta sekä kiintymyssuhteen merkityksestä vakavasti traumatisoituneiden lasten trauman prosessoinnissa. Tutkimus korostaa kiintymyssuhdetta lapsen kehittämänä mallina suojautua uhalta ja taata turva omassa elinympäristössään. Kasvuympäristön vaatimuksista riippuen sekä turvallinen että turvaton kiintymystyyli saattaa olla lapselle adaptiivinen. Jatkotutkimukset traumaperäisten kognitioiden sisällöistä ovat tarpeen, jotta ymmärretään, miten toisaalta traumatapahtuman piirteet ja toisaalta lapseen liittyvät tekijät voivat vaikuttaa trauman prosessointiin. Syvempi ymmärrys lasten traumatisoitumisesta auttaa myös kohdentamaan riskiolosuhteissa elävien lasten traumainterventioita entistä paremmin