Sosioekonomisen aseman yhteys yksilön terveysvalintoihin: esimerkkeinä ravinto ja liikunta

Terveysvalintojen tekeminen ja niistä muodostuva terveyskäyttäytyminen on muuttunut viime vuosina Suomessa yhä enemmän yksilölähtöiseksi ja pois terveydenhuollon keskiöstä. Yksilön sosioekonominen asema peilaa yhteiskunnassa vallitsevia rakenteita luoden epäoikeudenmukaisesti erilaiset valmiudet terveysvalintojen toteuttamiselle. Näiden valmiuksien luomat sosioekonomiset terveyserot ovat jatkaneet kasvuaan Suomessa lukuisista kansanterveyden ohjelmista ja politiikan linjauksista huolimatta. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on luoda monipuolinen ja ajankohtainen katsaus siitä, miten yksilön sosioekonominen asema on yhteydessä terveysvalintoihin ravinnon ja liikunnan näkökulmista suomalaisilla työikäisillä. Yhteyttä tarkastellaan kirjallisuuskatsauksena sosioekonomisen aseman pääindikaattorien, eli koulutuksen, ammattiaseman ja tulotason kautta. Sosioekonominen asema määrittelee yksilölle konkreettiset valmiudet tehdä terveysvalintoja niihin käytettävien voimavarojen ja aineellisten resurssien kautta. Henkisten voimavarojen avulla luodaan mahdollisuuksia positiiviselle terveyskäyttäytymiselle ja positiivisen terveysajattelun juurtumiselle. Lisäksi sosioekonominen asema on yhteydessä yksilön terveyteen liittyvään osaamiseen, arvomaailmaan sekä itse käyttäytymiseen. Yksilön tekemät terveysvalinnat ovat sidoksissa sosioekonomisen aseman määrittämiin elinoloihin ja terveydenlukutaitoon. Sosioekonominen asema luo myös terveysvalintoihin vaikuttavia viiteryhmiä sekä niihin samaistumisen tai erottumisen tarvetta. Korkea sosioekonominen asema lisää ravintoon liittyvien valintojen terveellisyyden ja abstraktisuuden painoarvoa samalla, kun epäterveellisiä valintoja voidaan pitää trendikkäänä. Matalassa sosioekonomisessa asemassa ravinnon valintoja selitetään enemmän esimerkiksi konkreettisuudella, edullisuudella sekä perinteikkyydellä. Korkea sosioekonominen asema vaikuttaa vastaavasti liikunnan valintoihin esimerkiksi minäpystyvyyden kokemuksen sekä terveystietämyksen kautta. Yksilön liikunnallisuus heijastaa sosioekonomista identiteettiä sekä arvomaailmaa ja asenteita. Liikunnan valintoja rajoittavat matalassa sosioekonomisessa asemassa esimerkiksi liikunnallisten oppien puutteellisuus, terveellisten tottumusten omaksumisen hitaus sekä liikuntapaikkojen turvattomuuden tunteen kokemus. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että yksilön sosioekonomisella asemalla on merkittävä painoarvo ravintoon ja liikuntaan liittyvissä terveysvalinnoissa. Katsaus vahvistaa, että yksilötason terveysvalintoihin liittyvä päätöksenteko on osittain rajattua ja näin ollen niitä ei voida yhdistää suoraan esimerkiksi yksilöautonomiaan. Sosioekonomisen aseman ja yksilön terveysvalintojen tarkastelua hankaloittaa se, miten väestön sosiaalinen rakenne muuttuu jatkuvasti ja ajankohtaisen tiedon saanti on näin ollen haasteellista. Sosioekonomisen aseman suuri painoarvo yksilön terveysvalintoihin tulee huomioida yhteiskuntapolitiikassa sekä alueellisessa ja kulttuurisessa kehityksessä niin, ettei luoda eriarvoisuusparadoksin ilmiötä