Kasvatusalan opiskelijoiden kulttuurienvälinen herkkyys: Näkemyksiä moninaisuuden ja erilaisuuden merkityksistä

Viime vuosina kasvaneen maahanmuuton myötä moninaisuuteen ja erilaisuuteen liittyvistä aiheista on tullut yhä ajankohtaisempia. Esimerkiksi opettajien valmiudet kohdata kulttuurista erilaisuutta ja suhtautua erilaisiin näkökulmiin ovat tärkeitä aiheita myös opetuksen laadun kannalta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia kasvatusalan opiskelijoiden suhtautumista erilaisuuteen ja moninaisuuteen. Tutkimuskysymyksiä olivat, millä tavoin opiskelijat asennoituvat kulttuurisiin eroihin, ja minkälaisia merkityksiä opiskelijat näkevät kulttuurisessa moninaisuudessa? Tutkimuksessa käytettiin Tampereen yliopiston CORE-tutkimus- ja kehittämishankkeesta saatua valmista kyselylomakkeella kerättyä aineistoa. Tutkimuskohteena oli yhteensä 91 kasvatusalan opiskelijaa, joista 62 oli luokanopettajaopiskelijoita ja 29 varhaiskasvatuksen opettajiksi opiskelevia. Analyysi toteutettiin sisällönanalyysilla, hyödyntäen aineiston avoimen kysymyksen vastauksia. Opiskelijoiden asennoitumista kulttuurisiin eroihin tarkasteltiin teorialähtöisesti hyödyntäen Milton Bennettin (1986) mallia kulttuurienvälisestä herkkyydestä, jonka avulla kuvaillaan suhtautumista kulttuurisiin eroihin. Malli sisältää kuusi erilaista orientoitumisen tapaa kulttuurisiin eroihin. Moninaisuuden merkityksiä analysoitiin aineistolähtöisesti. Analyysin perusteella opiskelijoiden asennoituminen kulttuurisiin eroihin jaettiin kolmeen tasoon: Etnosentrismiin, minimisaatioon ja etnorelativismiin. Kasvatusalan opiskelijoiden asennoitumisessa erilaisuuteen oli nähtävissä jonkin verran kulttuuristen erojen merkityksen vähättelyä, mutta myös innokkuutta oppia ymmärtämään uusia näkökulmia. Moninaisuuden merkitykset kategorioitiin kahteen pääluokkaan: yleisiin merkityksiin ja henkilökohtaisiin merkityksiin. Moninaisuus saattoi merkitä opiskelijoille kulttuurien kohtaamista ja yhteiseloa, mutta se yhdistettiin myös asiaksi, joka koskee lähinnä vähemmistöjä. Moninaisuus nähtiin myös omaa toimintaa ohjaavaksi arvoksi ja itsensä kehittämisen keinoksi