Kumppanuuden vahvistaminen: Case terveyspalveluntarjoaja ja vakuutusyhtiöt

Nykypäivän verkottuneessa maailmassa monen yrityksen strategiassa on erilaisten yhteistyösuhteiden muodostaminen muiden yritysten kanssa. Strateginen allianssi on kahden yrityksen välinen yhteistyömalli, jossa vaihdetaan, jaetaan tai kehitetään yhdessä resursseja tai kyvykkyyksiä niin, että tavoitteena on molempien osapuolten hyötyminen. Strategisten allianssien määrä on lisääntynyt dramaattisesti, jonka vuoksi niitä on tutkittu paljon. Tämän tutkimuksen lähtökohtana on aiemmassa tutkimuksessa tunnistettu jatkotutkimustarve, joka koskee allianssin menestykseen vaikuttavien allianssikyvykkyyksien tutkimista arjen työssä laadullisilla tutkimuksilla. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä strategisen allianssin kehittämisen käytännöistä. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka empiirinen konteksti on yksityisen terveyspalveluntarjoajan ja usean vakuutusyhtiön yhteistyö. Tutkimuksessa tarkastellaan vakuutusyhtiön ja terveyspalveluntarjoajan välisen kumppanuuden perustamista, kumppanuuden tavoitteita, nykyisiä kumppanuuden käytäntöjä sekä kumppanuuden kehitysehdotuksia. Tutkimusta varten on haastateltu seitsemää viidessä eri vakuutusyhtiössä työskentelevää henkilöä sekä kahta terveyspalveluntarjoajalla työskentelevää henkilöä. Näillä haastatteluilla on voitu tutkia viittä eri kumppanuutta. Haastatteluilla kerätty aineisto on analysoitu laadullisella sisällönanalyysilla, jossa analyysi on tehty ensin aineistolähtöisesti ja sitten teoriaohjaavasti. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu aiempaan tutkimukseen allianssin perustamisesta sekä allianssikyvykkyyksien prosesseista jaoteltuna johtamiseen, integraatioon ja oppimiseen. Tutkimuksen tuloksena tutkitut vakuutusyhtiöiden ja terveyspalveluntarjoajan kumppanuudet on ryhmitelty tukkuostajakumppanuuksiin ja palvelukehityskumppanuuksiin. Näitä kumppanuustyyppejä erottavina asioina ovat strateginen merkitys sekä suhtautuminen yhteisten palveluiden kehittämiseen. Tutkimuksessa havaittiin, että kilpailutilanteella ja vakuutusyhtiöomistuksilla on suuri rooli siinä, millaista kumppanuutta vakuutusyhtiö terveyspalveluntarjoajan kanssa haluaa. Kumppanoitumisen motivaatioina havaittiin olevan kustannussäästöjen saavuttaminen sekä vakuutuksen ja terveydenhuollon palveluita yhdistävien uusien palveluiden kehittäminen. Kumppanuuksien tärkeimmäksi tavoitteeksi tunnistettiin hoitoketjun tiiveys, johon myötävaikuttavat työterveys, valtakunnallisuus, toimivat prosessit ja tiedonvälitys sekä parhaat ammattilaiset. Tutkimuksessa havaittiin, että yhteisten tavoitteiden selkeyttämistä käytännön tasolla tarvitaan, jotta kumppanuutta voidaan ohjata ja kehitysyhteistyö on tehokasta. Luottamus tunnistettiin yhteistyön perustaksi, ja sitä edistäviksi havaittiin lupausten pitäminen, sopimuksellinen sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin, toimiva yhteistyö ja prosessit sekä kumppanuuden pitkäjänteisyys. Luottamusta ja yhdessä oppimista lisääviksi havaittiin yhteistoiminta ja kasvokkainen kanssakäyminen, yhteiset raportit sekä yhteinen ongelmanratkaisu. Kumppaneiden integraatiota lisäsivät asiakkaiden ohjaus kumppanille, yhteinen kapasiteettisuunnittelu, yhteiset asiakassopimukset ja yhteiset palvelut. Kumppanuutta monella eri tavalla kehittäväksi havaittiin yhteisten palveluiden kehittäminen, joka vahvisti kumppanuutta kehittämällä luottamusta ja yhteistoimintaa, vahvistamalla sitoutumista sekä lisäämällä integraatiota ja yhdessä oppimista. Palveluiden kehittämiselle hyötyä oli kumppanuuden pitkäjänteisyydestä, luottamuksesta, yhteistyöstä, asiakasnäkökulman ymmärtämisestä, maantieteellisestä läheisyydestä sekä yhteisistä asiakkaista. Tutkimuksessa on tunnistettu laajasti johtamiseen, integraatioon, oppimiseen ja palvelukehitykseen liittyviä kumppanuuden kehittämisen käytäntöjä. Tutkimus lisää osaltaan ymmärrystä allianssien arjen työstä sekä sen haasteista