Varusmiespalveluksen digitaalinen sotilaallisuus Instagramissa: diskurssianalyysi Inttielämää-kanavan ja varusmiesten tuottamista sotilaallisuuden mielikuvista

2020-luvulla monet sotilaalliset toimijat joutuvat punnitsemaan olemassaolonsa oikeutusta yleisön silmissä, sillä välittömän sotilaallisen hyökkäyksen uhka on lukuisissa länsimaissa nykyään varsin pieni. Asevoimien ylläpitämistä voi olla vaikeaa perustella yleisölle, jolla on tiedon lähes rajattoman saatavuuden ja laajan mediavälitteisen julkisuuden myötä entistä enemmän käsityksiä ja mielipiteitä turvallisuuskysymyksistä ja eri maiden sotilastoimien seurauksista ja kuluista. Suomen puolustusjärjestelmä on vuosikymmenien ajan perustunut miesten yleiselle asevelvollisuudelle, johon on viimeisten parin vuosikymmenen aikana kohdistunut yhä enemmän muutospaineita ja kritiikkiä. Puolustusvoimien uskottavuuden ja instituutiota kohtaan koetun luottamuksen kannalta olennaista on se, millaisia mielikuvia varusmiespalvelukseen ja ylipäätään puolustusvoimiin julkisuudessa liitetään. Koska hyvä maine on sotilasinstituutioille yhä tärkeämpi toimintaedellytys, armeijat ovat enenevässä määrin läsnä yleisöjen suosimissa sosiaalisen median palveluissa; Ne pyrkivät paitsi hankkimaan näkyvyyttä, myös muotoilemaan mielikuvia toiminnastaan ja rakentamaan itselleen suotuisaa julkisuuskuvaa. Sosiaalisen median käyttäjien nähtäville luodaan näin jatkuvasti armeijoiden toimintaympäristöä harkitusti esitteleviä julkaisuja, joissa sotilaallisen toiminnan muodot sekoittuvat sosiaalisen median ilmaisutyyleihin ja sulautuvat arkisen populääriin sisältövirtaan. Sosiaalisen median ja sotilaallisen toiminnan voidaankin katsoa vaikuttavan toisiinsa kaksisuuntaisesti, ja ilmiötä voidaan tarkastella digitaalisen militarismin käsitteen avulla. Tässä tutkielmassa tarkastelen suomalaisen varusmiespalveluksen kuvauksia analysoimalla varusmiesten ja puolustusvoimien Inttielämää-kanavan tuottamia Instagram-päivityksiä. Kohdistan huomioni digitaalisen militarismin teorian ohjaamana siihen, millaisia sotilaallisuuden mielikuvia varusmiehet ja Inttielämää-kanava luovat kuvien ja videoiden, kuvatekstien, emojien ja hashtagien yhdistelmillä. Kehittelen digitaalisen militarismin käsitettä ja esitän, että suomalaisessa kontekstissa on hedelmällistä puhua digitaalisen militarismin sijaan digitaalisesta sotilaallisuudesta: siinä missä digitaalinen militarismi viittaa vankasti valtiollisen voimankäytön ideologiaan ja väkivallan asemaan kansainvälisen politiikan välineenä, digitaalisen sotilaallisuuden käsitteellä voidaan irtautua valtioiden politiikan kontekstista ja kohdistaa huomio kaikenlaisten sotilaallisuuden ilmenemismuotojen ja arkisten sosiaalisen median muotojen lomittumiseen. Teoreettisessa viitekehyksessäni digitaaliseen sotilaallisuuteen yhdistyvät propagandan teoretisoinnit ja sotilaiden itserepresentaation käsite sekä ajatus propagandistisesta dissonanssista, joka viittaa sotilaiden ja sotilasinstituution viestinnän väliseen jännitteeseen ja erilaisiin viestintäpyrkimyksiin. Visuaalisen diskurssianalyysin keinoin tekemässäni analyysissä hahmottuu yhteensä yksitoista diskurssia. Analyysini osoittaa, etteivät varusmiesten ja puolustusvoimien kanavan tuottamat mielikuvat ole kauttaaltaan erilaisia tai useinkaan ristiriitaisia. Sävyeroja kuitenkin on: varusmiesten puhetavoissa erottuu runsaasti palvelukseen liittyviä negatiivisia ilmaisuja, kun taas Inttielämää-kanavalla korostuvat varusmieheyden edut ja palveluksen toimivuus. Keskeinen huomio on, se, että sekä varusmiehet että Inttielämää-kanava luovat jopa avoimen ihailevilta tuntuvia sotilaallisuuden vaikutelmia, jotka normalisoivat sotilaallista toimintaa ja voimankäyttöä. Myös joitakin perinteisiä sotilaallisuuden mielikuvia purkavia diskursseja nousee esiin