Pienen lapsen haavoittuvuus

Kandidaatintutkielmassa tutkin pienten lasten haavoittuvuutta suojelun ja hoivan näkökulmasta tar-kasteltuna ennen syntymää ja syntymän jälkeen. Tutkimuskohteena on alle 1-vuotiaat lapset. Tutki-muskysymys vastaa kysymykseen, millaisena näyttäytyy pienten lasten haavoittuvuus elämän alussa. Teoriaosuudessa lapsuus on kuvattu konstruktiivisen näkökulman avulla. Tutkimuksen aineisto koos-tuu 11 vertaisarvioidusta tutkimuksesta ja tutkimusartikkelista. Ulkomaalaisista aineistoista kuusi on Yhdysvalloista ja yksi tutkimus vertailee Suomen, Norjan, Englannin ja Kalifornian yhtäläisyyksiä ja eroja lastensuojelun yhteiskunnallisissa rakenteissa. Tutkimusaineistossa on neljä vertaisarvioitua artikkelia, joista kaksi on Yhdysvalloista, yksi Englannista ja yksi artikkeli on Pohjoismaita vertaile-va poliittinen analyysi. Aineistot ovat sosiaalitieteiden, psykiatrian sekä lasten ja nuorten monitie-teellisiltä aloilta sekä aineistot on julkaistuja 2000-luvulla. Kandidaatintutkielma on laadullinen re-view- tutkimus eli kirjallisuuskatsaus, jossa aineisto koostuu aiemmista tehdyistä tutkimuksista. Ana-lyysimenetelmänä on käytetty teemoittelua. Äidin rooli on merkittävä lapsen kehityksen tukemisessa. Äidin teoilla ja tekemättä jättämisillä on merkitystä lapsen tulevaisuuden näkymässä ja lapsen kehityksen alkuvaiheessa. Kaltoinkohtelun vai-kutukset ovat kauaskantoisia lapsen elämässä. Lapsen altistuminen traumaattisille tapahtumille, ku-ten esimerkiksi väkivallan uhalle tai äidin päihteidenkäytölle voi aiheuttaa pysyviä sosioemotionaali-sen käyttäytymisen häiriöitä, jotka voivat ilmetä lapsen myöhemmässä kehitysvaiheessa ei toivotta-vana käyttäytymisenä. Raskaudenaikainen kaltoinkohtelu, syntymän jälkeinen kaltoinkohtelu ja jär-jestelmän reagointi esiintyvät teemoina kandidaatintutkielmassani. Varhaisen ennaltaehkäisyn näkö-kulmasta tarkasteltuna kustannukset lastensuojelussa tulevat kalliiksi yhä etenevin määrin, mikäli perheen ongelmakohtiin ei kyetä puuttumaan varhaisessa vaiheessa vauvan ensimmäisistä hetkistä lähtien. Riskiäitien kartoittaminen perusterveydenhuollossa ja neuvolakäynneillä tuo vaikuttavuutta pienten lasten tulevaisuuteen. Kiintymyssuhteen merkitystä ei voi aliarvioida ja tämä tulisi huomioida kai-kessa viranomaisten ja perheen välisessä tukemisessa. Toimenpidesuosituksena on kustannuksien kasvun hillitseminen tulevaisuudessa panostamalla lisäresursseja ennaltaehkäisevään terveydenhuol-lon ja sosiaalihuollon palveluihin. Pohjoismaissa pienten lasten, alle 1-vuotiaiden huostaanottoon kaivataan linjausta viranomaisten ja päättäjien toimesta, koska aihealueesta on vähän tutkittua tietoa