Yhteistyövanhemmuus ei pääty eroon: kirjallisuuskatsaus

Kandidaatin tutkielmassani tarkastelen eron jälkeistä yhteistyövanhemmuutta ja sen haasteita sekä hyötyjä. Tavoitteenani on saada ymmärrys yhteistyövanhemmuuden elementeistä ja sen seurauksista. Täten avautuu myös mahdollisuudet ymmärtää, miten tuetaan vanhempien eron jälkeistä yhteistyötä. Tutkimuskysymyksinäni toimivat mistä rakentuu yhteistyövanhemmuus ja mitkä ovat yhteistyövanhemmuuden tai sen puutteen seuraukset. Tutkielmani toteutin laadullisena kirjallisuuskatsauksena. Valitsin 10 kansainvälistä artikkelia eri tietokannoista, jotka käsittelivät yhteistyövanhemmuutta ja sen seurauksia. Aineistoni analyysimenetelmäni olivat aineistolähtöinen analyysi sekä temaattinen sisällönanalyysi. Kaikista aineistoni tutkimuksista nousi esiin yhteistyövanhemmuuden suotuisa merkitys koko eroperheelle. Vanhempien hyvinvointi kohenee ja erosta eheytyminen on tutkimusten mukaan helpompaa, kun on olemassa yhteistyösuhde ex-puolisoiden välillä. Lapsen eroon ja muutokseen sopeutumisessa on olennainen merkitys vanhempien yhteistyöllä. Tutkimukseni merkittävin havainto on mielestäni se, että erotilanteessa on ensisijaisen tärkeää tukea vanhemman omaa tunnetyöskentelyä sekä eron että oman minuuden kannalta, mutta myös tukea yhteyden luomista kasvatussuhteeseen ex-puolison kanssa. Yhteistyövanhemmuutta haastoi tutkimusten perusteella tulehtuneet välit, etäisyys, etäännyttäminen, taloudellinen tilanne, psyykkinen hyvinvointi, vanhemmuuden rooli sekä vanhemman uusi parisuhde. Yhteistyövanhemmuuden hyötyinä tutkimukset toivat esiin lapsen asettumisen uuteen tilanteeseen ja hänen etunsa asettaminen etusijalle, koko perheen parempi kokonaisvaltainen hyvinvointi, joustavuus vanhempien välillä ja riitatilanteiden väheneminen