Työhyvinvoinnin johtaminen Puolustusvoimissa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työilmapiiriin vaikuttavia tekijöitä Puolustusvoimien perusyksiköissä esimiestyön ja johtamisen sekä työhyvinvoinnin kehittämiseksi. Tausta-aineisto kerättiin yhden joukko-osaston seitsemältä perusyksiköltä käyttäen neljää eri työhyvinvoinnin mittaria: työilmapiirikyselyitä, sairauspoissaoloja, ylitöitä, sekä henkilöstömäärän ja vaihtuvuuden seurantaa Tutkimuksen tarkasteluajaksi rajattiin vuodet 2015-2018. Tausta-aineistosta havaittiin suuria muutoksia ja eroavaisuuksia perusyksiköiden työilmapiireissä näiden vuosien aikana. Tutkimusongelmaksi muodostuivat: miksi työilmapiiri muuttui, mitkä tekijät vaikuttavat työilmapiiriin sekä mikä on johtamisen ja esimiestyön vaikutus työilmapiiriin. Tutkimusaineisto kerättiin käyttämällä eläytymismenetelmää, jossa vastaajat orientoitiin työyhteisön muuttuneeseen tilanteeseen lyhyen kehyskertomuksen avulla. Kehyskertomuksen ohjaamana vastaajat kirjoittivat lyhyen esseen, jossa nämä pohtivat käsityksiään työilmapiirin muutoksen syistä ja siihen vaikuttaneista tekijöistä. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisesti webropol-kyselytyökalun välityksellä. Tutkimusaineisto koostui 21 työilmapiirin parantumista ja 26 heikentymistä kuvaavasta lyhyestä esseestä (n=47). Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä excel-taulukkotyökalussa. Tutkimuksen tekstiaineiston sisällönanalyysistä muodostui kolme yhdistävää luokkaa: esimies, työntekijä ja työyhteisö. Yhdistävät luokat kuvaavat tekijöitä, joiden välisestä vuorovaikutuksesta työilmapiiri rakentuu. Pääluokkia muodostui kuusi: esimiestaidot, työn kuormittavuus, yksikön sisäinen vuorovaikutus, esimiehen ominaisuudet, työntekijätaidot ja henkilöstön keskinäiset suhteet. Pääluokat kuvaavat työyhteisön ilmapiiriin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimustulosten perusteella esimiehen toiminnalla oli suurin vaikutus työilmapiiriin. Esimiestaidot, työn kuormittavuus ja yksikön sisäinen vuorovaikutus olivat merkittävimmät työilmapiiriin vaikuttavat tekijät. Keskeisimmät erovaisuudet hyvän ja huonon työilmapiirin välillä olivat esimiestyön laatu, henkilöstön jaksaminen, vuorovaikutuksen määrä ja henkilöstön vaikutusmahdollisuudet. Teorian ja tutkimustulosten välillä käydyssä tieteellisessä keskustelussa työilmapiiriin vaikuttavien tekijöiden taustalta tunnistettiin organisaatiokulttuurisia ja rakenteellisia tekijöitä. Näitä ovat hierarkkinen organisaatiorakenne, organisaation johtajakeskeinen toimintakulttuuri, organisaatiokulttuurissa vallitseva käsitys hyvästä johtajuudesta sekä Puolustusvoimien arvot. Johtopäätöksinä muodostettiin esimiestyöhön viisi toimenpidesuositusta työilmapiirin parantamiseksi. Ne ovat esimiehen oman johtamiskäyttäytymisen kehittäminen, tehokas esimiesviestintä ja tiedonkulku, alaisten työhyvinvoinnin johtaminen, avoimen ja turvallisen vuorovaikutuskulttuurin luominen sekä yhteishengen rakentaminen