Asevelvollisten käytettävyys puolustusvoimien tehtävissä normaaliaikojen lainsäädännön mukaisesti

Viimeisimmät kriisit ovat kehittyneet nopeasti ja ennalta arvaamattomasti. Kriisin alun määrittäminen tulee olemaan tulevaisuudessa todennäköisesti vaikeampaa ja tästä johtuen viranomaisten yhteistyön merkitys korostuu. Suomessa laki ohjaa viranomaisten toimintaa ja yhteistyötä. Puolustusvoimat varautuvat antamaan virka-apua muille aluevalvonnasta vastaaville viranomaisille tarpeen vaatiessa. Asevelvolliset ovat tärkeä resurssi puolustusvoimille virka-apua annettaessa, jonka vuoksi asevelvollisten käytettävyyden selvittäminen virka-aputehtävän suorittamiseksi on tärkeää. Hybridisodankäynnissä yhdistellään kineettisiä ja ei-kineettisiä keinoja sotilaallisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Yksi tällaisista keinoista voi olla lakiin kirjattujen pidäkkeiden käyttäminen siten, että viranomaisten tarvitsemia toimivaltuuksia ei saada käyttöön kriisin ratkaisemiseksi. On mahdollista, että viranomaiset joutuvat kriisin alussa toimimaan normaaliaikojen toimivaltuuksilla. Suomen lakia tarkastelemalla voidaan pyrkiä löytämään ne heikot kohdat, joita voidaan mahdollisesti hyödyntää osana hybridivaikuttamista. Kyseessä on oikeusdogmaattinen tapaustutkimus. Voimassa olevasta lainsäädännöstä on tehty normatiivinen tarkastelu, jota täydennetään tulkinnallisella tarkastelulla. Tulkinnallinen tarkastelu on tehty tutkimusta varten kehitetyistä tapauksista. Tutkimuskysymys on: Millaisissa tilanteissa asevelvollisia voidaan käyttää sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviin tai siihen rinnastettavien vakavien uhkien torjumiseen normaaliaikojen lainsäädännön mukaisesti? Tutkimuskysymykseen vastaamiseksi on tarkasteltu hybridin keskeisiä tunnuspiirteitä ja käsitteitä, joiden perusteella tapaukset on luotu. Lain normatiivisella tarkastelulla on luotu peruste tulkinnalliselle tarkastelulle, joka on kerätty haastattelemalla oikeudellisen alan asiantuntijoita. Tulkinnallisella tarkastelulla löydettiin yleistettävissä olevia oikeudellisia periaatteita, joiden perusteella tehtiin johtopäätöksiä asevelvollisten käytettävyydestä lainsäädännön perusteella. Tutkimuksessa on selvitetty niitä seikkoja, mitkä ovat keskeisimmät rajoitukset asevelvollisten käyttämiseksi virka-aputehtävissä. Asevelvollisten käytettävyyttä selvitettiin kolmella tapauksella ja tuloksena saatiin lainsäädännön asettamat rajoitteet näihin tapauksiin. Tapauksien tulkintoja vertailemalla tehtiin johtopäätös, että asevelvollisia voidaan käyttää vaaralliseen tehtävään vain, jos se sisältyy perustuslaissa säädettyyn maanpuolustusvelvollisuuteen. Asevelvollisten käyttäminen vaaralliseen virka-aputehtävään on lainsäädännössä kielletty. Tämä asettaa merkittäviä rajoitteita ase-velvollisten käytettävyydelle kriisin alkuvaiheen todennäköisiin tehtäviin, joissa johtovastuussa on joku muu kuin sotilasviranomainen ja uhan alkuperä on epäselvä