Hoitotyön esimies näyttöön perustuvan toiminnan edistäjänä

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hoitotyön esimiehen roolia ja merkitystä näyttöön perustuvan toiminnan edistäjänä. Tavoitteena oli tuottaa kehittämissuunnitelma saatujen tulosten perusteella. Kehittämissuunnitelma toimitettiin kohdeorganisaation hoitotyön esimiesten käyttöön heidän työnsä tueksi. Opinnäytetyön aihevalintaan vaikutti tekijöiden ammatillinen tausta ja näyttöön perustuvan toiminnan tarkastelun ja kehittämisen tarve sosiaali- ja terveysalan palvelurakenteiden muutosten vuoksi. Aikaisemman tutkimustiedon mukaan näyttöön perustuva toiminta luo kustannustehokkuutta, säästää henkilökunnan voimavaroja ja lisää asiakkaiden tyytyväisyyttä. Hoitotyön esimiehen antamalla roolilla on suuri merkitys näyttöön perustuvan toiminnan kehittämiselle ja edistämiselle organisaatioissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon käytäntöjen kehittäminen edellyttää, että hoitotyön esimies sisäistää näyttöön perustuvan toiminnan merkityksen lopputuloksen näkökulmasta ja osoittaa arvostavansa tutkimusnäyttöä ja haluaa edistää näyttöön perustuvan toiminnan edellytyksiä. Opinnäytetyö tehtiin laadullisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua, jossa haastateltiin kahdeksaa (8) kohdeorganisaation hoitotyön esimiestä. Hoitotyön esimiehellä tarkoitettiin tässä opinnäytetyössä sekä osastonhoitajia että apulaisosastonhoitajia. Teemahaastattelu analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysillä. Opinnäytetyön tulosten perusteella koettiin toiminnan edellyttävän tutkittua näyttöä. Näyttöön perustuvalla toiminnalla voidaan perustella päätökset ja toiminta paremmin. Hoitotyön esimiehen oma esimerkki kannustaa henkilöstöä toteuttamaan näyttöön perustuvaa toimintaa. Merkityksellisimpänä haasteena näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamisessa koettiin resurssien, kuten ajan ja rahan, puute sekä suuret vastuualueet. Näyttöön perustuvan toiminnan kehittämiseksi hoitotyön esimiehet kaipasivat kohdeorganisaatiolta vahvempaa tukea ja yhtenäisiä käytänteitä, kuten koulutusta ja moniammatillisen yhteistyön lisäämistä