Pelastusrikkomuksen perusteet : Pelastusrikkomuksen vähäinen käyttö ja sen syyt

Pelastustoimilakiin (561/1999) kirjattiin ensimmäisen kerran pelastusviranomaisen velvollisuudesta arvioida tulipalon syttymissyytä ja ilmoittaa poliisille, jos paloa epäillään tahallisesti tai tuottamuksellisesti sytytetyksi. Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto PRONTOon on kirjattu esimerkiksi viimeisen neljän vuoden aikana yli kolmetuhatta rakennuspalovaara -tehtävää vuodessa. Kuitenkin poliisiasiain tietojärjestelmästä löytyi vuositasolla vain muutamia kymmeniä ilmoituksia nimikkeellä pelastusrikkomus. Opinnäytetyössä tutkittiin osana Pelastusopiston tutkimus- kehittämis- ja innovaatiopalvelujen kehittämishanketta pelastuslain (379/2011) 106 §:ssä mainittua pelastusrikkomusta. Tavoitteena oli tutkia osakokonaisuuksien kautta ja asiantuntijahaastatteluiden ja kyselyn avulla, miksi pelastusrikkomusta on tunnistettu vähän ja miksi nimikettä on sovellettu harvoin, sekä tuottaa uutta tietoa pelastusrikkomuksen soveltamisesta ja soveltamisen nykytilasta eri viranomaistahojen käyttöön. Vaikka pelastuslaitosten vastausten osalta tämän opinnäytetyön havainnot eivät olleet yleistettävissä sellaisinaan, oli tuloksista nähtävissä, että pelastustoimen puolella on ollut heikko tuntemus pelastuslain määrittelemästä ilmoitusvelvollisuudesta poliisille. Pelastusrikkomusten ilmoittamisen vähäisyyttä selittävät myös epäselvyys siitä, minkä viranomaisen tehtävänä on valvoa pelastuslain noudattamista, rangaistuksen toissijaisuus, vähäinen tietämys poliisiviranomaisten tutkintaprosesseista ja koulutuksen puute pelastuslain tulkitsemisessa. Opinnäytetyön tuloksena tuotettiin pelastusrikkomuksen perusteista raportti, jossa on tarkasteltu pelastusrikkomukseen liittyviä velvoitteita ja prosesseja eri viranomaisten näkökulmasta, erityisesti pelastustoimen ja poliisiviranomaisen. Tämän raportin yhtenä tarkoituksena on ollut tuottaa tietoa pelastusrikkomuksesta sen soveltamisen tueksi.The obligation to assess the cause of fire and to notify the police authorities if a fire is suspected to be set deliberately or caused as a result of negligence was stated for rescue authorities in the Rescue Act (561/1999) for the first time. Every year over three thousand risks of building fires have been registered in PRONTO, the Statistics system of Finnish rescue services, over the past four years. However, only dozens of incidents per year were registered into the police information system as rescue violations. As a part of a development project of the Research, Development and Innovation Unit of the Emergency Services Academy Finland, in this final thesis the rescue violation defined in the Rescue Act (379/2011) section 106 was researched more closely. The objective was to study why rescue violations have been poorly recognized and the regulations rarely applied. Through subcategorization, the use of expert interviews as well as a questionnaire, the aim was to provide new information about the application of rescue violation and its current status for different authorities. Even though the results concerning the questionnaire directed to the rescue departments are not generalizable as such, the poor knowledge within the rescue services towards their obligation to report to the police is apparent. The lack of reporting rescue violations can partly be explained because it is unclear which authority is responsible for the compliance of the Rescue Act, a secondary penalty is applied, poor knowledge of the investigation process within the police authorities and the lack of education on interpreting the Rescue Act. As a result of this final thesis, a report on the principles of the rescue violation was provided. In the report, the obligations concerning the rescue violation were presented and the processes were reviewed from the perspective of different authorities. The objective of this report was to provide information about the rescue violation in order to help to apply the law