Essoten alueen vammaispoliittinen ohjelma

Opinnäytetyön tavoitteena oli laatia vammaispoliittinen ohjelma Essoten alueelle (Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä). Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistoimintana, ja vammaispoliittinen ohjelma laadittiin osallistavia menetelmiä hyödyntäen. Monialaisen työpajatyöskentelyn tavoitteena oli nostaa esiin paikallisia ja ajankohtaisia vammaisten ihmisten hyvään elämään ja yhdenvertaisuuteen vaikuttavia asioita. Vammaispoliittinen ohjelma laadittiin toimintalinjauksineen ja toimenpide-ehdotuksineen niin palvelujen tuottajille, työntekijöille, viranhaltijoille, päättäjille kuin vammaisille henkilöille ja heidän läheisilleen. Vammaispoliittisen ohjelman tavoite on edistää kuntayhtymän alueen vammaisten ihmisten yhdenvertaisuutta ja tasavertaista osallisuutta yhteiskunnan toimintaan. Ohjelmalla tavoitellaan myös itsemääräämisoikeuden toteutumista ja palvelujen saatavuuden parantumista. Opinnäytetyöntekijä sai aiheen oppilaitoksen Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamk) kautta. Ohjelmatyöhön lähdettiin Essoten alueellisen vanhus- ja vammaisneuvos-ton aloitteesta ja vastuu- sekä taustatahona toimi Essoten vammaispalvelut. Ohjelma laadittiin vuosille 2020–2023, ja se julkaistiin tammikuussa 2020. Essoten alueellinen vanhus- ja vammaisneuvosto vastaa jatkossa säännöllisesti vuosittain toimenpideohjelman seurannasta ja arvioinnista. Ohjelma on kokonaisuudessaan tämän raportin liitteenä (Liite1). Kehittämisprosessi toteutettiin yhteiskehittämisen menetelmin ja ensisijaisena tiedonkeruumenetelmänä käytettiin työpajoja sidosryhmille. Työpajoja järjestettiin kaksi ja niihin kutsuttavat tahot määriteltiin vammaisneuvoston ja vammaispalvelujen yhteyshenkilöiden kanssa yhdessä. Työpajoista nousseiden sisältöalueiden ja toimenpide-ehdotusten pohjalta laadittiin ensin luonnosversio. Luonnosversio ohjelmasta oli avoimesti kommentoitavana Ota kantaa.fi -palvelussa. Avoin sähköinen kommentointi antoi rakentavaa palautetta ja hyviä parannusehdotuksia ohjelmaan. Kolmantena ja viimeisenä yhteiskehittämisen menetelmänä jo saatuja tietoja täydennettiin ja tiivistettiin asiantuntijatiimin yhteistyönä. Yhteiskehittämisen prosessi on ollut tässä opinnäytetyössä todella hieno ja antoisa. Jaettua asiantuntijuutta suositellaan lämpimästi käytettäväksi jatkossakin esimerkiksi työpajassa esiin nousseen asiakasraadin muodossa. Voidaan todeta, että tässä kehittämisprosessissa esiin nousseet tulokset vastaavat hyvin ajankohtaisen vammaisalan tutkimuksen teemoja. Yksilöllinen elämä laadukkain palveluin mahdollistunee saatavuuden, selkeyden ja viranomaisyhteistyön avulla. Asiakkaiden aito kuuleminen ja dialogisuus on kehittämisessä tärkeää