Lapsen resilienssin kehittäminen varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä

Opinnäytetyöni tarkoituksena oli tutkia lapsen resilienssin kehittämiseen käytettäviä toimintatapoja ja vuorovaikutustyylejä varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä sekä tarkastella toimintaympäristön soveltuvuutta resilienssin kehittämiseen. Opinnäytetyön idea lähti liikkeelle omasta mielenkiinnostani sisukkuutta ja pitkäjänteisyyttä kohtaan. Resilienssi on myös käsitteenä kasvattanut suosiotaan, joka teki resilienssistä itselleni ajankohtaisen tutkimusaiheen. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluteemoja ja -kysymyksiä oli yhteensä 3, joita täydennettiin tarpeen mukaan tutkijan omilla lisäkysymyksillä. Haastatteluteemojen kautta haluttiin tietää, miten varhaiskasvatuksen työntekijät kehittävät lapsen resilienssiä, millainen on varhaiskasvattajan vuorovaikutustyyli ja miten varhaiskasvatuksen toimintaympäristö soveltuu resilienssin kehittämiseen. Teemahaastatteluihin osallistui yhteensä 6 varhaiskasvatuksen työntekijää neljästä eri Satakunnassa sijaitsevasta päiväkodista. Tutkimusmateriaali kerättiin haastattelemalla työntekijöitä henkilökohtaisesti ja tallentamalla keskustelut ääninauhurille. Tutkimukseni osoitti, että lapsen resilienssiä kehitetään monin eri tavoin varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä. Päiväkodissa lapset saavat sosiaalista tukea, harjoittelevat elämänhallintataitoja sekä opettelevat olemaan kognitiivisesti joustavia ja optimistisia. Lisäksi lapset opettelevat omaksumaan ihailtavia arvoja ja kehittävät fyysistä terveyttään päivittäisten liikuntahetkien avulla. Yksi resilienssin kehittämisen tärkeä palanen on työntekijä ja hänen vuorovaikutustyylinsä. Lämpimän ja johdonmukaisen vuorovaikutustyylin kautta lapsen resilienssin kehittäminen on mahdollista. Haasteellista resilienssin kehittämisestä tekee ahtaat toimitilat ja suuret lapsimäärät. Tutkimukseni teoriaosio keskittyi resilienssin käsitteeseen, resilienssitekijöihin, aikuisten vuorovaikutustyyleihin ja suomalaisen varhaiskasvatuksen perusteisiin. Teoriaosion tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä varsin monimuotoisesta asiakokonaisuudesta. Teoriaosio avasi resilienssin kehittämiseen vaikuttavia tekijöitä, aikuisten käyttämiä vuorovaikutus- ja kasvatustyylejä sekä varhaiskasvatuksen käytäntöjä ohjaavia virallisia lakeja ja määritelmiä