Jakamistaloustulot ja Verohallinnon tiedonsaanti sivullisilta

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Verohallinnon tiedonsaantia sivullisilta säännellään nykyisessä verolainsäädännössämme ja kuinka tämä sääntely soveltuu tiedonsaantiin jakamistaloustuloista. Tutkielmassa pohditaan lisäksi mitä ongelmia nykysääntelyyn liittyy jakamistaloustulojen näkökulmasta tarkasteltuna ja kuinka nämä ongelmat voitaisiin ratkaista. Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan veropoliittisesta näkökulmasta, mutta lainsäädännön kehittämistarpeiden analysoimiseksi tulkitaan ja systematisoidaan myös voimassa olevaa oikeutta lainopin keinoin. Aiheen kansainvälisyyden vuoksi tutkielmassa on myös lyhyt oikeusvertaileva osuus. Verotusmenettelylaki (VML) antaa Verohallinnolle useita mahdollisia keinoja sivullisilta tapahtuvaan verotustietojen hankkimiseen ja nämä keinot soveltuvat sinällään myös tiedonsaantiin jakamistaloustuloista. Tiedonsaanti nykylainsäädännön valossa ei ole kuitenkaan systemaattista. Keskeinen ongelma on erityisesti se, että VML 15 § ei velvoita jakamistalousalustoja tiedonantoon silloin, kun alusta ei ole toiminut välittämäänsä palveluun liittyvän rahasuorituksen maksajana tai välittäjänä. Parhaana ratkaisuna vallitsevaan ongelmaan voidaan pitää hallituksen tuoretta lakihanketta sivullisen yleisen tiedonantovelvollisuuden laajentamiseksi. Voimaantullessaan mahdollinen uusi VML 15 f § laajentaisi sivullisen yleistä tiedonantovelvollisuutta koskemaan myös niitä palveluiden välittäjiä, jotka eivät itse maksa tai välitä välitettyyn palveluun liittyvää rahamääräistä suoritusta. Lakimuutos ei kuitenkaan ratkaisisi täysin jakamistaloustuloihin liittyvää tiedonsaantiongelmaa, sillä sen nojalla ulkomaisia jakamistalousalustoja ei voitaisi velvoittaa tiedonantoon Suomessa. Ulkomaisilta alustoilta tapahtuvan tiedonsaannin varmistamiseksi tarvitaan ylikansallisia toimia